"Miksi sinä olet tuollainen?"
 
"Millainen?"
 
"Sellainen."
 
"Niin, mitä siitä?"
 
"Eihän ihmisen sovi olla Sellainen."
 
"Miksi niin sanot? Pelkäätkö sinä kenties sellaista ihmistä, joka on Sellainen?"
 
"Minä en pelkää mitään."
 
"Luulenpa, että on eräs asia mitä pelkäät. Veikkaan, että olet sellainen ihminen, joka ei uskalla ajatella miltä tuntuisi olla Sellainen. Et pääse koskaan edes alkuun sellaisessa ajattelussa, sillä suorastaan kiellät itseäsi ajattelemasta sellaista mahdollisuutta. Suorastaan huidot pois moista ajatusta häiritsemästä sinua. Et edes uskalla ajatella sitä."
 
"Ei pidä paikkaansa."
 
"Eikö? Minä väitän, että sinä et todellakaan ole pohtinut asiaa riittävästi. Jos sinulla olisi omien nykyisten tietojen ja käsityksiesi lisäksi myös minun tietoni ja käsitykseni, sinä et olisi asiasta sitä mieltä kuin osoitat olevasi."
 
"Vai niin."
 
"Mitäpä jos pyrkisit seuraavan parin viikon ajan toimimaan / ajattelemaan / eläytymään asian mukaisella tavalla ja täten kokeilisit itse millaista on olla Sellainen. Jos näkemyksesi on kerran niin vahva, niin sittenhän tämä parin viikon mittainen jakso ei saa näkemystäsi muuttumaan. Eikö niin?"