(Tämä on kommenttini HS:n Turvamies-blogin artikkeliin, otsikolla "Uutisten nimettömillä lähteillä")

--

Tapaan ajatella, että sellaiset järjestöt, yritykset ja yhteisöt ovat aika harvassa, jossa kaikki siihen kuuluvat olisivat oikeasti yhtä mieltä asioita, vaikka tälläinen vaikutelma ulospäin pyrittäisiinkin antamaan. Nimettömänä lähteenä esiintyminen on reitti, joka mahdollistaa normaalin päätöksentekoprosessin ohittamisen ja oman yhteisön virallisesta linjasta poikkeavan kommentin tai näkemyksen esittämisen.

Tai voi olla niinkin, että yhteisö yhdessä haluaisi julki jonkin näkemyksen, mutta joka olisi virallisesti esitettynä aivan liian tulenarka ja jäisi "historiankirjoihin" yhteisön virallisesti esittämänä näkemyksenä. Tällöin on huomattavasti kätevämpää laittaa joku vuotamaan haluttu tieto medialle, nimettömänä.

Saattaisinpa kuvitella sellaisenkin tilanteen, jossa jollakin toimittajalla on "yhteisymmärrykseen" perustuva suullinen sopimus, jonka nojalla nimetön lähde vuotaa tiedon ensin tällä toimittajalle ja muille jollakin viiveellä. Tiedä sitten miten vahva tai tasavertainen tälläinen symbioosi olisi, sillä nykypäivänä on niin monia reittejä, joita kautta tietoa voi vuotaa, ettei toimittajalla olisi kovin tiukkaa otetta lähteeseensä.

Vai voisiko realistisesti ottaen kuvitellakaan sellaista tilannetta, jossa merkittävät mediat yhdessä pystyisivät vaatimaan, että "kuulkaahan nyt kaikki lähteet.. tästä lähtien kukaan teistä ei enää meidän kauttamme välitytä lukijoillemme mitään tietoa nimettömänä"? Voisivatko lähteet saada allekirjoittamattoman sanomansa välitettyä halutuille kohderyhmille muitakin kautta kuin valtamedioitten?

Kyllähän nyt jokin erityisen herkullinen huhu leviää satoja eri reittejä erilaisten viestinlaitteiden ja medioiden kautta, välillä kielestä toiseen käännettynä. Eihän siinä tarvita kuin sopivanlainen alkusykäys ja sitten vaan odottelemaan huhun vaikutuksien ilmenemisiä ja suunnitelman B käyttöönottoa.

Onko tosiaan niin, kuten blogikirjoituksessa sanottiin, että nykyään "luotettavaan lähteeseen" viitataan enää harvoin? Se olisi kummallista, kun nimettömänä esiintymistä olisi kumminkin niin kätevä käyttää monien erilaisten "häjyisten" tarkoituksien hyödyntämisessä - lähteiden näkökulmasta ajateltuna.

Olisiko esim. tai EU:n tai Naton edes mahdollista ilmaista itseään lehtien kautta 100%:sesti siten, ettei lukijalle koskaan jäisi epäselväksi keneen mikäkin lehden sivuilla ollut lausahdus henkilöityisi? Sehän voisi olla hyväkin siinä mielessä, ettei kukaan organisaation jäsen pääsisi sooloilemaan väärissä kohdin, sillä sanomiset henkilöityisivät, eikä niiden jäljittäminen johtaisi johonkin anonyymiin pilveen.

Toisaalta, onko EU:n tai Naton organisaationa mahdollista tulla ulospäin suuntautuvassa viestinnässään ideaalisen ryhdikkääksi ja vieläpä sellaisella tavalla, joka mahdollistaisi yksittäisen pienen kansalaisen ymmärtää mitä niissä oikein tapahtuu? Viitaten siihen, josko vaikka Kiina, Venäjä tai muu mahdollinen kilpailijaksi katsottu mörkö saisi vihiä asioista, joista heidän ei haluttaisi saavan vihiä. Tosin, kyllähän tuo EU tuntuu pitävän suht hyvää huolta siitä, että kansalaisilla olisi käsitys siitä, mitä EU aikoo nyt ja mitä seuraavaksi ( esim. http://europa.eu/index_fi.htm ). Se on sitten eri asia, löytävätkö kaikki kansalaiset itse itsensä niiltä verkkosivuilta, joilla EU toiminnastaan kertoo.

Tässä tarkemmin selittämättömällä tavalla olisi lähtökohtaisesti suositeltavaa, jos omalla nimellä esiintyminen kaikissa yhteyksissä, nettifoorumeista lehtien mielipidekirjoituksiin, pienien yhteisöjen viestinnästä maiden välisten yhteenliittymien viestintään, olisi pakollista. Nettifoorumitkin ovat pullollaan sellaista tuubaa, ettei sen roskan määrässä ole enää mitään tolkkua. Anonymiteetin suojissa on niin helppoa sanoa mitä vain.

Ajatusleikkinä totaalinen anonymiteetin poisto olisi sinänsä mielenkiintoinen. Ei ongelmaton, mutta ajatusleikkinä mielenkiintoinen ja monessakin mielessä hyvä asia. Ehkäpä silloin pääsisivät paremmin esiin ne, jotka keskittyvät ilmaisunsa laadukkuuteen kuin ne jotka keskittyvät ilmaisujensa määrään. Tämä alkaa jo mennä hieman ohi aiheesta "uutiset ja anonymiteetti", mutta voitaneen kumminkin liittää asiaan jonkinlaisena sivujuonteena?

Yleensäkin on sitä mielekkäämpää mitä läpikuultavampia organisaatiot ovat, sillä se auttaa ymmärtämään niiden päätöksentekoprosesseja ja täten niiden toiminnan arvioiminen on helpompaa. Viralliset, jonkun ylemmässä asemassa allekirjoittamat tiedotteet ovat monasti sen verran nättejä ja hyvän vaikutelman jättäviä, ettei niistä oikeasti voi tehdä mitään varmoja päätelmiä siitä miten asiat oikeasti ovat ja kuka siinä organisaatiossa varsinaisesti tekee mitäkin. Kysykää vaikka Enronilta. Ainiin, eihän sitä enää olekaan.