Taannoin mietiskelin toisaalla sitä mitä hyötyä on harjoituttaa stooalaista asennetta ja pyrkiä olemaan ylpistymättä potentiaalisella ylpistymisen hetkellä, jos muut eivät sitä tajua, vaan tulkitsevat ihan mitä lystäävät. Edelleen, jonkun toisen kohdalla voisi kysyä, mitä hyötyä hänen on olla viisas, kun tyhmemmät eivät tajua hänen viisauttaan? Tyhmemmät oikovat hänen monimutkaiset päätelmänsä suoriksi, eivätkä koskaan tule hahmottaneeksi sitä monivivahteista ja pitkään työstettyä ajatusta. Asiahan ei tuollaisen viisaan kannalta sinänsä olisi mikään ongelma, jos hänellä olisi yleisö, joka ymmärtää häntä, mutta valitettavasti tyhmyys se vaan lisääntyy. Vaikka ****-tutkimukset(*) ja muut väittämät eri mieltä saattavat ollakin.
--
Luonnostelin mallia ihmisten toisiinsa kohdistuvista havainnoista ja tulkinnoista.
1. Kuvitellaan, että jokin yksittäinen havainto voidaan ihmisestä voitaisiin teoriassa tulkita 5:llä eri tavalla. Kuvatkoon nämä pallot niitä:
2. Jos edelleen kuvitellaan voivamme asetella nämä eri tulkinnat järjestykseen negatiivisimman tulkinnan antavasta positiivisimpaan, niistä voisi muodostaa vaikkapa tälläisen asteikon:
3. On kumminkin on niin, että havainnoijan tietoisuuteen ei pälkähdä kaikki mahdolliset tulkinnat kerralla, vaan ne tulevat tietoisuuteen hieman eri aikaan. Tai sitten käy niin -- kuten usein käy -- että tietoisuuteen ei tule kuin yksi ainoa tulkinta -- jota erheellisesti päätelmäksikin saatetaan kutsua. Tämä vastaa tilannetta, jossa ensinnä tietoisuuden saavuttanut assosiaatio dominoi ajattelua siltä osin, eikä muille tulkinnoilla jää tilaa:
4. Sitten on vielä sekin ongelma, että kun käsitteitä ja sanoja on pitkin vuotta jos toistakin yhdistelty eri yhteyksissä aivan miten sattuu, ne ovat mössöytyneet -- vai sanoisiko kauniimmin, että ne ovat lomittuneet:
5. Tämä ilmenisi ongelmana siinä vaiheessa, jos joku suorista assosiaatioista vähät välittävä pyrkisi ensin miettimään läpi eri tulkinnat ja vasta sitten asettaisi tulkintaviisarin johonkin niistä. Mutta kuinka tehdä valinta tulkintojen välillä, jos eri tulkinnat muistuttavat liikaa toisiaan, niiden erojen muodostuttua aivan liian epäselviksi:
6. Tai vielä hullumpaa, eri tulkinnoista olisi tullut niin pitkälti toistensa kaltaisia, että ne ovat käytännössä sama asia:
7. Jollain päädymme käytännössä siihen, että:
--
(*) Jostain syystä tulin alunperin viitanneeksi tuossa kohdin Pisa-tutkimukseen -- alunperin kirjoitin tämän eräällä netin keskustelufoorumille -- mutta siinä käy oli käynyt jonkinlainen freudilainen lipsahdus.