Yleisilmeen piristämiseen tarkoitettu, satunnaisesti valikoituva kuvituskuva.
Omia kirjoituksia: Tosimaailman ja unen ero (2005)
Uninäkymien ja -kokemusten intensiteetti voi olla kehon sisäisesti tuottamien kemikaalien ansiosta niin vahva, ettei unta enää erota tosimaailmasta.
Valvoin eräänä yönä aika pitkään, johonkin kolmeen neljään saakka. Sitten rojahdin sänkyyn, kun alkoi väsy olla niin suurta. Unen tapainen vyöryi päälle nopeasti, mutten vielä kadottanut tajuani siitä, että olen omassa sängyssäni. Silmäni olivat kiinni. Peitto päällä ja tyyny alla tuntuivat mukavalta. Vajosin syvemmälle uneen tai itseasiassa eräänlaiseen selkouneen, jossa pystyin itse kontrolloimaan untani.
Ilmeisesti aivot tuottavat tiettyjen edellytyksien täyttyessä jotain kemikaalia tai tapahtuu jotain muuta, joka vahvistaa unikuvia/-kokemuksia, sillä esim. värit ja aistini olivat erityisen vahvoja. Kaikki vaikutti niin.. aidolta. Jos halusin, saatoin kuvitella itseni vaikkapa uimassa ja juuri nousemassa pintaan. Tunsin veden paineen ympärilläni pintaa kohti noustessani, ja pintaan päästyäni tunsin sormenpäilläni veden pinnan ja veden valumisen sormien lomitse, sekä märät hiukseni niitä koskettaessani. Rannalla näkyvät ihmiset ja muu rannalle kuuluva näytti aivan samalta kuin jos olisin pitänyt silmäni auki oikeasti.
"How would you know the difference between the dream world and the real world?" / Matrix
Olisin varmaan tuntenut auringon lämmönkin ihollani, jos olisin tullut ajatelleeksi sitä. Tarkoittaen sitä, että pystyin kuvittelemaan uneen mukaan sen mitä siihen halusin mukaan. Itseasiassa koen vääräksi käyttää sanaa uni. Sana tarina olisi osuvampi. Eli en muistanut ottaa tarinaan mukaan auringon lämmittävää vaikutusta.
Tämän "tarinanluomisen" aikana pystyin vaihtamaan kahden seuraamani "kanavan" välillä vaivottomasti eli joko uppouduin täysin mieleni loihtimiin kuviin tai sitten näin mielessäni huoneen jossa olin ja koin myös olevani siellä. Mielenkiintoista oli, että mieleni loihtima muistikuva huoneesta tuntui yhtä aidolta, kuin jos olisin katsonut sitä silmät auki.
Uusi kokemus minulle oli se, että kun yhdessä vaiheessa palasin takaisin ajattelemaan olevani omalla sängylläni, ja ajattelin vaihtaa asentoa, huomasin hämmästyksekseni, etten pystynyt liikuttamaan itseäni. Yritin pakottaa liikkeeseen jalkojani, käsiäni, päätäni.. mutten pystynyt siihen. Paljoa tästä pidemmälle en sitten enää muistakkaan. Muistan vain, että ajattelin pääseväni liikkeelle, jos kehoani heijaamalla saisin jotenkin heräteltyä jäseniäni. En muista onnistuinko. En rohkene mennä vannomaan, oliko se kuvittelua, todellista vai mitä lie, mutta sinänsä tuntuisi ihan loogiselta, että aivoni olivat vain kytkeneet motoriikan pois päältä unijakson ajaksi.
Ilmeisesti aivot tuottavat tiettyjen edellytyksien täyttyessä jotain kemikaalia tai tapahtuu jotain muuta, joka vahvistaa unikuvia/-kokemuksia, sillä esim. värit ja aistini olivat erityisen vahvoja. Kaikki vaikutti niin.. aidolta. Jos halusin, saatoin kuvitella itseni vaikkapa uimassa ja juuri nousemassa pintaan. Tunsin veden paineen ympärilläni pintaa kohti noustessani, ja pintaan päästyäni tunsin sormenpäilläni veden pinnan ja veden valumisen sormien lomitse, sekä märät hiukseni niitä koskettaessani. Rannalla näkyvät ihmiset ja muu rannalle kuuluva näytti aivan samalta kuin jos olisin pitänyt silmäni auki oikeasti.
"How would you know the difference between the dream world and the real world?" / Matrix
Olisin varmaan tuntenut auringon lämmönkin ihollani, jos olisin tullut ajatelleeksi sitä. Tarkoittaen sitä, että pystyin kuvittelemaan uneen mukaan sen mitä siihen halusin mukaan. Itseasiassa koen vääräksi käyttää sanaa uni. Sana tarina olisi osuvampi. Eli en muistanut ottaa tarinaan mukaan auringon lämmittävää vaikutusta.
Tämän "tarinanluomisen" aikana pystyin vaihtamaan kahden seuraamani "kanavan" välillä vaivottomasti eli joko uppouduin täysin mieleni loihtimiin kuviin tai sitten näin mielessäni huoneen jossa olin ja koin myös olevani siellä. Mielenkiintoista oli, että mieleni loihtima muistikuva huoneesta tuntui yhtä aidolta, kuin jos olisin katsonut sitä silmät auki.
Uusi kokemus minulle oli se, että kun yhdessä vaiheessa palasin takaisin ajattelemaan olevani omalla sängylläni, ja ajattelin vaihtaa asentoa, huomasin hämmästyksekseni, etten pystynyt liikuttamaan itseäni. Yritin pakottaa liikkeeseen jalkojani, käsiäni, päätäni.. mutten pystynyt siihen. Paljoa tästä pidemmälle en sitten enää muistakkaan. Muistan vain, että ajattelin pääseväni liikkeelle, jos kehoani heijaamalla saisin jotenkin heräteltyä jäseniäni. En muista onnistuinko. En rohkene mennä vannomaan, oliko se kuvittelua, todellista vai mitä lie, mutta sinänsä tuntuisi ihan loogiselta, että aivoni olivat vain kytkeneet motoriikan pois päältä unijakson ajaksi.