Siitä lähtien kun luin Daniel Dennettin kirjasta Tietoisuuden selitys vertauksen tietoisuudesta teatterinäyttämään, on minun ollut melkeinpä hankala päästä eroon siitä ajatuksesta, että tietoisuus on näyttämö. Kunnes sitten lopulta ymmärsin lopettaa rimpuilemisen, sillä ajattelun työkaluna idea tietoisuudesta näyttämönä tuntui erinomaisen kätevältä. Tietoisuudesta poistuu ja sinne tulee "asioita" sitä mukaa kun aika kuluu.
 
Kehittelin sitten ajatusta hieman eteenpäin visuaalisesti. Ajattelin, että eihän esim. kuvan tarvitse "tulla" näyttämölle, vaan riittää kun on olemassa linkki kuvaan. Edelleen kysymys siitä mikä kaikki ajatukset ja ajatukset "kokoaa" oli ilmassa, mutta sitten tajusin, ettei ole mitään erityistä "kokoajaa", vaan kaikki tapahtuu itsestään. Kutsun sitä assosiaatioksi, koska en osaa selittää / nähdä tarkemmin. Kuvalinkit, äänilinkit, aistimuslinkit, jne. jotka ovat tietyllä ajanhetkellä "kytkeytyneet tietoisuuteen" ovat aina jokaisen ajanhetken vaihtumisen jälkeen hieman erilaiset. En edes aio miettiä tarkemmin miten tämä kytkeytyminen tapahtuu (koska se olisi minulle liian vaikea ajatus johtuen puutteellisista tiedoistani), mutta ideana tämä toimii hienosti.