Yleisilmeen piristämiseen tarkoitettu, satunnaisesti valikoituva kuvituskuva.
Omia kirjoituksia: Sopiva sanominen ja sopiva ajoitus (2006)
Monessakaan tilanteessa ei voi sanoa juuri mitään, ilman että ilmaisuun tai sen osaan on jo ehdollistettu jokin ajatus, joka herää heti kun se lausutaan.
On myöskin niin, että riippuen siitä kuinka monta sekunnin sadaosaa ehtii olla sanomatta mitään (kenties miettien tai sitten vain eteenpäin tyhjästi katsoen), on havainnoijassa syntyvä assosiaatio erilainen.
Monessa tilanteessa on myös kovin turhaa valita sanottavakseen mikään kolmesta mahdollisesti vaihtoehdosta A, B tai C, koska kaikki menevät pieleen. Jos sanoo A, niin kuulijalla herää ikävä assosiaatio 1, B-vaihtoehdosta herää ikävä assosiaatio 2 ja vaihtoehdosta C ikävä assosiaatio 3. Eli sanoi niin tai näin, aina menee pieleen.
Esimerkiksi voisi ottaa myös sen, kuinka näennäiseltä sosiaaliselta statukseltaan alempiarvoisten ryhmään kuuluvien on vaikea osoittaa oletettua korkeampaa tietämystä jostain. Jos hän sanoo ääneen jotain, joka osoittaa korkeampaa tietämystä mitä oli oletettavaa, hänen ajatellaan "kuvittelevan olevansa jotain" tai "hän vain oli jostain kuullut tuon irrallisen tiedon ja nyt esittää jotain tietävää". Mutta jos hän tekee valinnan olla sanomatta noita asioita, jottei hänen ajateltaisi "kuvittelevansa olevan jotain parempaa kuin on", hänen ajatellaankin olevan juuri niin tietämätön, kuin vain voi olettaa "juuri tuollaisen ihmisen olevankin". Eli teki miten vain, niin pieleen menee silti.
On myöskin niin, että riippuen siitä kuinka monta sekunnin sadaosaa ehtii olla sanomatta mitään (kenties miettien tai sitten vain eteenpäin tyhjästi katsoen), on havainnoijassa syntyvä assosiaatio erilainen.
Monessa tilanteessa on myös kovin turhaa valita sanottavakseen mikään kolmesta mahdollisesti vaihtoehdosta A, B tai C, koska kaikki menevät pieleen. Jos sanoo A, niin kuulijalla herää ikävä assosiaatio 1, B-vaihtoehdosta herää ikävä assosiaatio 2 ja vaihtoehdosta C ikävä assosiaatio 3. Eli sanoi niin tai näin, aina menee pieleen.
Esimerkiksi voisi ottaa myös sen, kuinka näennäiseltä sosiaaliselta statukseltaan alempiarvoisten ryhmään kuuluvien on vaikea osoittaa oletettua korkeampaa tietämystä jostain. Jos hän sanoo ääneen jotain, joka osoittaa korkeampaa tietämystä mitä oli oletettavaa, hänen ajatellaan "kuvittelevan olevansa jotain" tai "hän vain oli jostain kuullut tuon irrallisen tiedon ja nyt esittää jotain tietävää". Mutta jos hän tekee valinnan olla sanomatta noita asioita, jottei hänen ajateltaisi "kuvittelevansa olevan jotain parempaa kuin on", hänen ajatellaankin olevan juuri niin tietämätön, kuin vain voi olettaa "juuri tuollaisen ihmisen olevankin". Eli teki miten vain, niin pieleen menee silti.