[Viesti 1 alkaa]
Satuitteko katsomaan viime lauantaisen Uutisvuodon ja erityisesti, laitoitteko merkillä jakson lopussa jaotun palkinnon? Toinen joukkuehan sai palkinnoksi "SDP:n uudistumispyrkimysten kunniaksi" kaksi kukkaa, jotka oli sidottu juuristaan yhteen siten, että joukkueen kaksi jäsentä eivät saanee molemmat omia palkintoja vaan yhteisen palkinnon. Tämän voi nähdä viittauksena kommunismiin. Saatu lahjahan jouduttaisiin rikkomaan ja siten tasaisesti jakamaan, jotta siitä riittäisi kummallakin.
Tokihan kyse on huumoriohjelmasta, mutta johonkinhan kaikki ideat aina perustuvat ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun mediassa sosiaalidemokratia, sekä yleensäkin tasa-arvoistaminen rinnastetaan kommunismiin. Valitettavan moniin ihmisiin on nykyään iskonut sellainen mentaliteetti, että kaikki sellainen toisten ihmisten huomioinen, joka ei hyödytä itseä, on typerää.
Olen vähän vilkuillut näiden foorumeiden keskusteluja ja olette itsekin sen huomanneet, että vanhanaikainen jako esim. porvareihin ja työläisiin, tai rikkaisiin ja köyhiin, ei enää ole vallitseva tässä yhteiskunnassa. Se mistä en havainnut mainintoja, oli sosiaalisten verkostojen ja sosiaalisen pääoman hyödyntäminen, ja erityisesti se miten rakenne määrittää ihmisen arvon suhteessa muihin ihmisiin. Saatan kuvitella, että moni karsastaisi SDP:tä sen vuoksi, että esim. sen painottama tasa-arvoisuus -- joka herättäisi heissä assosiaation kommunismiin -- edustaa heidän mielestään taantuneisuutta ja pysähtyneisyyttä, suhteessa johonkin hohdokkaampaan.
Mitä paremman taloudellisen tilanteen, sosiaalisen verkoston ja koulutustason karsastaja on saanut tai hankkinut, sitä huvittuneemmin hän suhtautuu SDP:hen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esim. pätkätyöläiset satama-ahtaajat olisivat innolla liittymässä SDP:hen, sillä heidän kohdallaan heidän elämänlaatuaan parantaa paremmin heidän omat sosiaalisen verkostonsa. Varsinkin, kun puolueen kautta vaikuttaminen olisi aina viiveellistä.
Tähän kohdin lainaan omaa tekstiäni toisaalta, liittyen sosiaalisiin verkostoihin.
--
[lainaus alkaa]
SOSIAALISISTA VERKOSTOISTA JA NIIDEN HYÖDYNTÄMISESTÄ
Nykypäivänä ei ole niin oleellista se, mikä on virallinen nimike tai asema koko yhteiskunnan mittakaavassa, sillä tärkeintä on se millaisen sosiaalisen verkoston omaa. Eli kuinka hyviä kontakteja omaa ja kuinka hyviä kontakteja kontaktit omaavat, sillä se vaikuttaa siihen kuinka hyvä kontakti hän on itselle. Kontaktin hyvyys on hyvää tai sopivaa suhteessa omiin tarkoituksiin ja tarpeisiin. Olennaista on se, että heidän avullaan pystyy toteuttamaan hahmottelemansa idean. Tätä voi verrata esim. siihen kuinka pienyritykset saattavat keskittyä omaan ydinosaamiseensa ja tarpeen tullen verkottua hetkellisesti muiden omaan ydinosaamiseensa keskittyneiden yritysten kanssa, jotta haluttu tavoite saavutettaisiin.
Valtioiden rajat ovat tämän asian suhteen melko merkityksettömiä, sillä internet ja muut viestimisen mahdollistavat välineet mahdollistavat helpon yhteydenpidon eri kansallisuuksia omaavien ihmisten välillä.
Eri yhteiskunnan kerrostumien, ammattiluokkien ja muiden sanallisesti ilmaistavien ryhmien välillä on myös entistä enemmän suoria yhteyksiä, joka osaltaan sumentaa ryhmien ja yhteisöjen välisiä rajapintoja. Mikä ei tosin tarkoita sitä, että kuka tahansa voisi omata sosiaalisen yhteyden keneen tahansa, mutta yleinen suuntaus on se, että sosiaalisia yhteyksiä pyritään aktiivisesti hankkimaan muualtakin kuin oman viiteryhmän sisältä.
[lainaus päättyy]
--
Niin, miksi esim. vähätuloiset opiskelijat liittyisivät SDP:hen, josta äärimmilleen yksinkertaistettuna herää mielikuva tahosta, joka haluaisi jakaa kaiken kaikilla, jolloin kenellekään ei olisi paljoa ja kaikilla olisi vähän. Jaettavaa, erityisesti rahaa, kun ei kumminkaan ole kaikille, niin ajatus tasa-arvosta olisi täten heidän mielestään naurettava. Toki on paljon niitäkin, jotka eivät puoluetoimintaa ole tulleet ajatelleeksi ollenkaan ja joiden maailmankuvat rakentuvat aivan muihin lähteisiin pohjautuen kuin esim. puolueiden väitettyihin arvoihin.
Markkinatalouden ja globalisaation suuntaukset tapaavat olla sellaiset, että ihmisten välinen kilpailunhalu lisääntyy ja itselle hyödyttömiä ihmisiä pyritään tuuppimaan ns. pohjalle tai ainakin siihen suuntaan. Tämän kuvion havaitseminen saa ne, jotka eivät ole ns. pohjalla, vaan esim. tulojensa puolesta keskiluokan alapäässä, harkitsemaan oman positionsa vakauttamista tekemällä liittoutumia kenen kanssa tahansa, jolla on yhteiset intressit -- joko oman asemansa parantamisen suhteen tai jonkin toisen aseman heikentämiseksi. Hmm.. tajusin juuri, että kirjoitan politiikkaan liittyvällä foorumilla, joten ehkei tätä asiaa pitäisi ihan näin alkeista asti selittää, mutta menköön nyt tämän kerran.
Valitsin ilmaisun "tulojensa puolesta keskiluokan alapäässä" siksi, että jotakuinkin parin tuhannen euron kuukausitulon rajapyykki tuntui korreloivan sen suhteen millaisilla tuloilla yksilöllä sinänsä olisi kohtuullisen vakaa alusta, miltä ponnistaa eteenpäin tai jossa oleilla pidempäänkin, mutta vielä olisi paljon saavutettavissa olevaa -- riippuen elämänkatsomuksesta. Kumminkin, jos siitä mentäisiin vielä pykälä alaspäin ja otettaisiin huomioon vahvasti uutisoidut työpaikkojen lopettamiset, sekä joidenkin alojen roimat palkankorotukset, niin jotkut vähätuloisemmat saattavat alkaa kokemaan olonsa varsin ahdistuneeksi.
Tosin, tämä on sinänsä harhaanjohtava väitä, koska vähätuloisillakin ihmisillä on kaikesta pahasta huolimatta taipumusta pelata yhteen, sekä vaikka moni humanistisen maailmankuvan omaava kuuluu tulojensa puolesta vähätuloisiin, ei hän silti suostuisi toimimaan toisiaan kohtaan tavoilla, joilla ei haluaisi itseäänkään kohdeltavan. On vain niin helppoa pilkkoa jokin jatkumo osiin ja kirjoittaa jokaisen kohdalle jokin toisista eroava selitys.
Tarkoitan kai sanoa sitä, että useimmat ihmiset kohdallaan puntaroivat sitä kuinka pärjäisivät elämässä -- ei ehkä parhaiten, mutta pärjäisi kumminkin -- ja että kun maailma ympärillä alkaa vaikuttaa uhkaavan omaa pärjäämistä, sitä saatetaan herkemmin tarttua keinoihin, joita eivät muuten käyttäisi. Nykyään ehkä harvemmin käytetään sotakirvestä pärjäämisen tehostamiseksi, mutta sitäkin useammin psykologista kikkailua ja teknologian hyödyntämistä epätavallisella tavalla. Suoranaiset hyökkäykset tai häirinnät muita kohtaan ovat nekin harvemmin siten toteutettuja, että jäljet voitaisiin helposti johtaa takaisin teon alullapanijaan. Sosiaalinen verkosto ja esim. hyvät suhteet media- ja mainosalan väkeen auttanevat kummasti, jos halutaan esittää sopivalla kohderyhmällä piilovihjailuja, jonka voidaan olettaa kohderyhmän tunnistavan.
Sosiaalinen verkostoituminen on nykyään erittäin vahva trendi, joka trendiä noudattavan näkökulmasta tarkastellen, määrittää ihmisen arvon. Vaikka toki lisäarvoa saa myös statuksesta, vuosituloista tai koetuista elämyksistä.
Psykologiseksi kikkailuksi voisi listailla monenlaisia asioita, mutta kerron esimerkkinä useiden ihmisten yhdessä toteuttamasta kikkailusta, liittyen oman olemuksen feikkaamiseen. Tämä liittyy mainittuun ns. pohjalle tuuppimiseen. Näiden kikkailijoiden näkemyksen mukaan kaikki esim. mielisairaat tai tautiluokitusdiagnoosin saaneet ovat jotenkin viallisia ihmisiä, paitsi tietysti siinä tapauksessa, että heillä olisi hyviä sosiaalisia kontakteja muillekin hyödynnettäväksi. Kumminkin, nämä kikkailijat ovat keksineet, että esittämällä esim. nettifoorumeilla ja "oikeassa elämässä" olevansa jonkin sairauden tai erikoisen persoonallisuuden kantajia, ja samalla antaneet näistä viiteryhmistä esim. ällöttävän tai ärsyttävän kuvan, he ovat pyrkineet vähentämään heihin kohdistuvaa sympatiaa. Samasta syystä rikkaatkin ovat esittäneet maailmalla kerjäläisiä. Tosin, ei tämä pelkästään näin toimisi, se vaatisi jonkinlaista "taustatukea" esim. medialta.
Mainittakoon, että esimerkkinä eivät välttämättä ole maailman onnistuneimpia, eikä varsinainen tarkoituksenani pursua niistä esiin ihan itsestään. Tarkoitan viitata moraalinihilismin lisääntymiseen. Otanpa jälleen viittauksen omaan tekstiini toisaalla.
--
[lainaus alkaa]
EETTISISTÄ OHJEISTUKSISTA JA MORAALINIHILISMISTÄ
Eri aikakausina ja eri kulttuureissa, tai jopa samana aikakautena, samassa kulttuurissa, eri ajanhetkinä, voi olla läsnä ja ajattelua ohjaavana tekijänä erilaiset eettiset ohjeistukset, mallit joiden mukaan toimia. Nämä ohjeistukset esim. voivat määrittää mitkä asiat ovat hyveitä ja minkälaisten asioiden tekemistä pitäisi suorastaan välttää. Raamattu on "ylhäältä päin" annetusta ohjeistuksesta hyvä esimerkki. Tosin, siitä voidaan ja on vedetty monenlaisia erilaisia kiistojenkin alaisia tulkintoja.
Toki on myös ihmisiä, jotka luovat itse omat määritelmänsä sille, mikä on hyvää ja mikä väärin. Ja sitten on myös ihmisiä, joiden teot eivät noudata jakoa hyviin ja vääriin asioihin, vaan heidän valintojaan ohjaa valinnoista seuraavan hyödyn maksimoiminen. Ja sitten on myös olemassa ihmisiä, joista ainakin behavioristisesti tulkiten saa vaikutelman, että he ovat moraalinihilistejä eli ikään kuin he eivät omaisi minkäänlaisia arvoja, eikä heidän toimintaansa ohjaisi mikään eettinen ohjeistus.
[lainaus päättyy]
--
Voi tosin olla, että viittaaminen moraalinihilismiin etiikan lajina ei ole täysin osuvaa. Vaikkakin moraalinihilimin määritelmän mukaan moraali olisi vain sopimuksen varaista, eikä kaikkialla samankaltaisena vallitsevia arvoja olisi olemassa, niin kyllä nämä ns. moraalinihilistitkin aina joitain arvoja noudattavat. Nämä arvot vain tuppaavat höltymään niillä hetkillä, kun liittolaisilla on tilaisuus aiheuttaa haittaa heidän pärjäämistään uhkaavalla asialle.
Markkinataloudessa elettäessä häirinnän kohteena voisi olla sellainen taho tai henkilö, joka on julkituomassa sellaista ]"häiritsevää teknologiaa", joka laittaisi jonkin teollisuuden alan myllerrykseen ja tekisi samalla monista ihmisistä työttämiä. Mitä esimerkiksi tapahtuisikaan, jos joku alkaisi myymään pienestä kioskin kokoisesta liikkeestään laitteita, jotka rakentavat atomeista mitä tahansa ruokaa? Siitä eivät tykkäisi ruokateollisuuden nykyedustajat, eivätkä ruokateollisuuden työllistämät työntekijätkään.
Valtion kannalta tilanne on sinänsä mielenkiintoinen, että [i]sen[/i] täytyy keksiä ihmisille jotain työtä, mutta jotta ihmisille riittäisi työtä, ei voida sallia markkinoilla koneita, jotka rakentavat atomeista ruokan ja sohvakaluston, eikä koneita, jotka kloonaavat sapluunan mukaisia kotieläimiä. Perusruokaahan meillä on nykyään ihan kohtuullisesti tarjolla, mutta on se kumma kun esim. Prisman tai Citymarketin miesten osastoilla ei ole ikinä näkynyt ostettavaksi mitään muita kuin mustia tai harmaita sormikkaita. Huraa, valinnanvapaus.
SDP:kin on tavallaan häiriötekijä markkinataloudelle ja jo paremman aseman saavuttaneille. Saatan kuvitella, että siihenkin alkaa lähivuosina kohdistumaan "liittoutuneiden" hyökkäyksiä, jotka keskittyvät SDP:n tietoturvan murentamiseen nettihyökkäyksillä tai sosiaalisella manipuloinnilla. Tai ehkäpä minun pitäisi tehdä tuo nettihyökkäys SDP:tä kohden itse, niin saisin siten todistettua sen olevan mahdollista. Itse kun olen omilla verkkosivuillani -- yhdellä niistä -- pyrkinyt tuomaan erilaisia tietoturvauhkia esiin, niin vielä sellaisenaan ne eivät ole tarpeeksi ravisteleviä ja tiettyjen uhkien mahdollisuuteen herättäviä. Mutta eipä siitä enempää.
--
Se miksi yleensä tulin tälle foorumille tai yleensäkin kävi SDP:tä ajattelemaan liittyy Erkki Tuomiojan lausahdukseen siitä, että tarvittaessa SDP:stä voisi laittaa uusiksi kaiken muun, mutta nimen voisi jättää. Tosin, minun pitää vielä itseni kanssa keskustella siitä, että mikä siinä lausahduksessa oli niin pysäyttävää kohdallani? Olisinko kenties halukas liittymään mahdollisesti uudistuvaan SDP:hen? Entä, ajattelenko siis SDP:ssä nykyisellään olevan jotain pielessä, koska sana uudistus herätti mielenkiintoni? Olisiko minulla kenties jokin halu muuttaa SDP:tä, jos minulla olisi siihen mahdollisuus, ja miltä osin?
Ennen kuin kykenen vastaamaan itselleni noihin kysymyksiin, minua kannattaa ajatella "kommenttiraitana". Muita kommentointojani mm. verkkosivujeni tekstiarkistossa.
[Viesti 2 alkaa]
Kiitoksia sinulle Nuuska pitkästä vastauksestasi. Se todellakin lisäsi mielenkiintoani politiikkaa kohtaan, mutta se on areena jossa olen keltanokka, enkä koe olevani valmis ottamaan poliittisiin asioihin vahvasti kantaa, ennen kuin olen sulatellut ja sisäistynyt monia siihen liittyviä asioita. Olen vain tälläinen opiskelijahumanistisosiaalipummi, joka tapaa ajatella erilaisia asioita kertaalleen lävitse ja sitten täytyy jo antaa aivojen jäähtyä tovin.
Kumminkin, tuo jarkonkin esiintuoma jäsenien puoluevaltuuston ja puheenjohtajan valitsemiseen liittyvä, on yksi sellainen yksittäinen asia, joka jäi mietityttämään. Onko muilla puolueilla kovinkin erilainen valintaan vaikuttamistapa, jos SDP:ssä se ei ole -- kuten sanottu -- nykyaikainen? Viestiketjusta "Mitä uudistamme" huomioin sinulta Nuuska seuraavanlaisen kommentin:
[quote]Kosmetiikka on enää hyödytöntä, mutta siihen uskotaan vakaasti, puoluejohto ei usko jäsenistöön jäsenäänestyksen vertaa, vaan rinnastaa sen siihen, että "päätösvalta puolueessa annettaisiin iltapäivälehdille", vaalien aikaan uskotaan edelleen siihen, että ihminen on ostettavissa lautasellisella hernesoppaa ja höpinällä, kun ainoa, joka merkitsee, ovat teot ja se, että tahtotilan on annettava syntyä alhaalta ylös.[/quote]
Puoluejohto ei liene suoraan omin sanoin verrannut jäsenäänestystä "päätösvallan antamiseen iltapäivälehdille", mutta onko se jollain tapaa ollut rivien välistä luettavissa jossain yhteydessä?
[Viesti 3 alkaa]
Sanoikohan nimimerkki jarkko mielestänsä jotain mitä ei pitänyt sanoa vai miksiköhän hän päätti poistaa viestinsä tästä viestiketjusta? Se oli heti kolmas viesti Nuuskan viestin jälkeen, eikä siinä muistaakseni ollut kummempaa juttua kuin se mihin viittaan toisessa omassa viestissäni tässä viestiketjussa: "Kumminkin, tuo jarkonkin esiintuoma jäsenien puoluevaltuuston ja puheenjohtajan valitsemiseen liittyvä.."
(Itse)sensuuri iskenyt?