Opin äskettäin uuden sanan. Olen saattanut eri yhteyksissä nähdä sellaisen aiemminkin, mutta vielä tuolloin se ei saanut mieleltäni erityisempää huomiota. Nyt kun ole sisäistänyt tämän uuden sanan - joka on muuten kommutarismi - huomaan, että olen alkanut selittämään itselleni monia asioita tuon sanan kautta. Ennen, kun oli monen monta muutakin sanaa tietämättömämpi, oli helpompi ajatella - tekee mieleni sanoa - ilman sanoja. Olen kiinnittänyt omassa ajattelemisissani huomiota siihen, että olen tullut pyöristäneeksi tiettyjä ajattelemisiani sopimaan tuon ko. sanan määritelmään. Tai siis siihen määritelmään tuosta sanasta, mikä mielessäni on ymmärrykseni kehittymisen tuolloisessa vaiheessa, riippuen hiukan myös mm. ajatteluhetkellä vallitsevasta konteksista, sekä äskettäin ajatelluista asioista.

Käytän yllä vertausta sanan puoleensa vetävyyteen, mutta tämän asian voi morphata moneen muuhunkin muotoon. Voisi sanoa, että heti kun alkaa ajattelemaan tietyllä aihealueella, joka kuviteltu mieleni agenteista pitelee kuminauharitsaansa tietoisuuteni tähtäimessään, ollen valmiina päästämään kuminauhan virityksestään jos tietoisuuteni tulee liian lähelle.

Tai jos vielä toisin sanoisi, niin ajatusjärjestys on: "ensin assosiaatio kyseiseen sanaan, ja vasta sitten mietintää siitä, oliko assosiaatio oikea." Ja vertaa tätä sitten ajatusjärjestykseen: 1. "värehtelevän intuitiivinen tunne siitä, että jokin asia on jotain tietynlaista ja vaikuttaa koostuvan näistä ja näistä asioista, mutta mitään konkreettista muotoa nämä tuntemukset eivät välttämättä saavuta, vaikka kuinka huolettomasti liikuskelisi (tietyissä rajoissa). 2. päätyminen johonkin harkinnan kautta valittuun ennestään tietämäänsä sanaan, johon ei varsinaisesti ole täysin tyytyväinen, koska se ei muistuta täsmällisesti sitä tiettyä tunnetta tai yhdistelmää mitä juuri tunsi. Mutta sentään on läpikotaisen tietoinen siitä."

Auttaako tässä enää mikään muu kuin opetella lisää sanoja, jotta pyöristämisistä aiheutuvat ajatusvääristymät kävisivät vähemän merkityksellisiksi? Mutta sitten taas toisaalta, ei niitä yleisesti tunnettuja, uusia sopivia sanoja välttämättä edes ole.

Olisiko tässä ainesta paradoksiksi? Tieto lisää tyhmyyttä?

Toisaalta, olen myös sitä mieltä, että mitä enemmän tietää kaikesta muusta paitsi siitä mihin tapasi assosioitua, sitä helpompaa on olla assosioitumatta siihen ja ajatella ilman sanoja.

--

Ajatusten pyöristyminen sanojen suuntaan voi johtaa tai ainakin viedä kohti vastakkainasettelua, jossa sanojen alle/päälle/ympärille/jokumuu on suorastaan leiriytynyt suuri joukko ihmisiä. Tämä ihmisjoukko ei välttämättä ole erityisen homogeeninen, mutta kyllä heillä jokin yhtenäinen tai lähes yhtenäinen yhdistävä tekijä yleensä on. Heimoutumiseenkin tavataan tälläisessä yhteydessä viitata.

Se lienee itsestään selvää, että heimot tuottavat ajan kanssa monenkirjavaa materiaalia ja keskustelua, jotka jollakin tavoin liittyvät juuri tuon heimon asioihin. Vastakkainasettelua syntyy jo siinä, että esim. SAK:laisten jäsenlehdet ovat aivan erityylisiä ja esittelevät jo ulkonäöltäänkin erilaisia ihmisiä kuin vaikkapa insinöörien läpyskät.

Esim. Sähköliiton Vasama-lehdessä voi olla kuva miehestä ja naisesta tanssilattialla, miehen yllä Halpa Hallista haettu pukukokonaisuus. Insinöörien lehdissä taasen on todennäköisemmin freesisti pukeutunut opiskelija tai pukumies (tai voi se olla nainenkin). Painopaperin laatu, lehden taitto, sekä moni muukin asia luo eroavuutta, jonka havaitsisi jo ensivilkaisulla. Muistikuvani -- yli vuosi sitten viimeeksi käytetyn -- mukaan Vasama on juuri niin "duunarien lehti" kuin voi olla. Viitaten artikkelien aiheisiin, taittotyyliin, painopaperiin, painatustekniikkaan, lehden fyysisiin mittoihin, kuvavalintoihin ja vaikka ties mihin.

Mutta ehkeivät tälläiset kontrastia muihin sanoihin luovat asiat ole niin merkitseviä, ja duunarit, sekä insinöörit voivat jatkossakin olla virtuaalisissa ja todellisissa kontakteissa keskenään, kuten tähän yhteisöllisyyshenkiseen aikaan kuuluu. Ehkäpä jossain liitossa tai lehden toimituksessa ollaan vain vähän ajasta jäljessä? Tai sitten lehteä tekevät mediatekniikan insinöörit haluavat lehden olevankin juuri sellainen?

Mutta jos ettepäi..

Se mikä on mielenkiintoista, on se miten monilla ihmisillä on suuri taipumus -- ellei jopa halu -- tulla tuuppineeksi -- omassa mielessään -- muita ihmisiä kohti jotain tiettyä heimoa. Siitäkin huolimatta, ettei tämä joku ole koskaan varsinaisesti sanonutkaan aikovansa liittyä siihen. Kenties tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että he kokevat olevan helpompi jäsentää maailmaa tälläisellä sijoittelulla.

Tästä seuraa joskus hassuja hämmennyskohtauksia, kun tämä henkilö meneekin ja toimiikin aivan eri tavoin kuin hänen olisi pitänyt toimia.

Koen lievää huvittuneisuutta ajatellessani erään ex-ystäväni (*) lähes minuutin kestänyttä hämmennyksen tilaa kun kerroin ostaneeni ihan aidon ja vastajulkaistun kallishintaisen Windows Vistan. Se ei vain millään meinannut käydä yhteen hänen käsitykseensä minusta. Minunhan piti olla hänen mielestään se henkilö, joka käyttää ilmaisohjelmia kuten Open Officea. Itse hän käyttää halpaa Mac miniä, piraattikäyttiksellä. Hetken kuluttua hänen hämmennyksestään sainkin jo haukut siitä, että nyt kun minulla on Windows Vista, niin pidänkin sitä Parhaana käyttiksenä, enkä Mac OSX:ää, josta ennen olin etäältä pitänyt. Vastakkainasettelua siinäkin. Hän on ns. duunari - hitto, nyt menin itse tuuppimaan - , ihan hyvä tyyppi, mutta mainitun tapauksen osalta luulot ja tosiasiat eivät aivan kohdanneet.

(*) Olen vanhanaikainen jo kutsun ihmisiä toisinaan ystäviksi, vaikka trendin mukaan heitä pitäisi kutsua "käytettävissä oleviksi resursseiksi".