Mitä enemmän ajattelen sanan saivarteleminen merkityksiä, sitä vaikeampi on nähdä olevankaan olemassa mitään varsinaista saivartelua. Mitä se sitten lieneekään. Saivartelu voidaan periaatteessa kategorisoida mm. seuraaviin
 

• assosiaation kautta tietoisuuteen tulleen ajatuksen tarpeettomaksi lisäämiseksi
• hyväntahtoiseksi huumoripitoiseksi lisäykseksi
• "vittuillessaan tehdyksi"
• kilpailuhenkiseksi "paremmaksi laittamiseksi"
• ei vielä mainitun asian mainitsemiseksi (koska mainitsemisen jälkeen pääsee eroon "tekee mieli mainita" -tunteesta)
• täsmentämiseksi

 
Jonkun suorittama täsmentäminen saattoi siksi olla tarpeen, että
 

• jos sanallista korjausta ei tehdä, jonkun ajatukset ajautuvat ajatuksellisesti täysin harhaan tai kenties vain hivenen pieleen
• mielikuvat kertojasta itsestään asettuisivat täsmentämisen seurauksena paremmin kohdalleen
• kertoja näki jo ennalta viestin etenemisen korvasta korvaan ja koki tarpeelliseksi käyttää sellaista sanaa, jonka mahdollisimman moni suomalainen ihminen osaa, eikä vääristymän todennäköisyys viestinnässä olisi niin todennäköinen. Sanat ovat kumminkin niitä, jotka herättävät ajatuksia, konnotaatioita ja assosiaatioita. Saivartelu ei siis ole synonyymi täsmentämiselle.
• kuulija voi myös olla herkistynyt sanojenkäytölle yleensä, ollessaan sanankäytön ammattilainen tai harrastelija tai jotain siitä väliltä, minkä seurauksena vääriä vivahteita, konnotaatioita sun muuta tuottavien sanojen käyttö herättää heti hänen tietoisuutensa. Toki erikseen voi vielä miettiä, mikä sai hänet lopulta suorittamaan täsmentämisen, sillä olisihan sen voinut jättää vain omaksi yksityiseksi ajatuksekseenkin. Mutta todennäköisesti täsmentämistä ei silti suoritettu pahansuopaisessa mielessä, vaan ihan puhtoisen hyvässsä tarkoituksessa.