3. Lue s.116 oleva, Rousseaun käsityksiä lapsen kasvatuksesta koskeva teksti. Kommentoi sitä: mistä asioista olet samaa, mistä eri mieltä? Ovatko Rousseaun ajatukset mielestäsi edelleen päteviä vai jo aikansa eläneitä?

Luin toissaviikolla tämän historiakurssin innoittamana kaksi antiikkiin kytköksissä olevaa kirjaa (Stoalaisuus: Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia ja Cicero, Marcus Tullius: Vanhuudesta Ystävyydestä Velvollisuuksista), Platon Valtion sain juuri viikonloppuna luetuksi, sekä kirjoitin vähän asioita ylöskin [1,2]. Minua kävi tätä Emilestä kertovaa tekstiä lukiessa hämmästyttämään se kummallinen älyllinen taantuma, mikä on päässyt tapahtumaan sitten antiikin fiksujen filosofien aikojen. Ei se varmaan kaikkia koske, eikä ehkei Rousseautakaan koko ajan, mutta tuon Émilen perusteella (tai siis lyhyen siteerauksen perusteella) hänen ajattelunsa on ollut kovin karkeaa ja tiedollisesti vajavaista. Sinänsä hiukan ehkä huvittavaakin on se, että valistuksen ajan piti olla oman järjen käyttämisen ja havaintojen tekemisen aikaa, mutta silti sinä aikana julkaistaan jotain tuollaista. Tai sitten näin nykyajastapäin on vain liian helppo osoitella ennen muinoin tehtyjä ajatuksellisia virheitä. Mutta siltikin, esimerkiksi Ciceron teosta lukiessa jäi vaikutelma huomattavasti harkitummin ja useammista eri näkökulmista ajattelevasta henkilöstä.

Olen eri mieltä melkein kaikesta siinä sanotusta. Siltä osin annan hieman myönnytästä, että toki oman havainnoinnin kautta saa paremman tuntuman asioihin kun vain kirjoista lukemalla, mutta on liian jyrkästi sanottu, että painetut kirjat ovat turhia. Sitenhän hän käytännössä sanoo: "Maailma olkoon ainoa kirja..". Mutta sitten taas toisaalta, mikä olikaan sen ajan kirjallisuuden taso? Siihen aikaan oli varmaan paljonkin asioita, joita ei vielä ollut keksitty ja tutkittu. Nykypäivänähän olisi jossain mielessä hiukan hupsua keksiä ja löytää uudelleen asioita, ihan vain sen vuoksi, että pääsisi suorittamaan tuon keksimisen ja löytämisen itse, jos aiheista on jo olemassa erinomaiset perusteokset ja runsas määrä muuta kirjallisuutta. Toki aina voi keksiä kenties kaikkiin aiheisiin jonkin uuden näkökulman, jotka odottavat löytymistään, mutta kaikkea ei kannata keksiä itse. Siihen nykyihmisen elämä on liian lyhyt.

Siinä on tiettyä järkeä, että jos lapsi rikkoo jonkin esineen, se jääköön joksikin aikaa esille, muistuttamaan ja opettamaan häntä. Mutta sitä sääntöä ei pitäisi soveltaa aivan kaikkeen, ei varsinkaan sellaiseen mikä aiheuttaa lapselle kärsimystä. Jos lapsi potkaisee vahingossa saviruukun rikki, jääköön sirpaleet joksikin aikaa muistuttamaan tapahtuneesta, mutta päivittäin tarvittavien talous- ja muiden esineiden suhteen olisi eri suhtautuminen. Ei ole mielekästä jättää lapsen mieleen muisteltavaksi monta päivää kestänyttä pahaa mieltä, joka johtui siitä, että hän rikkoi lautasen, minkä vuoksi hän ei enää pitkään toviin saanut syödä sellaiselta. Sama ikkunan rikkoontumisen kanssa, varsinkin siinä tapauksessa, jos siitä voi seurata lapsen vilustuminen. Eri asia on, jos kyse oli vaikka navetan ikkunasta, eikä lastenhuoneen ikkunasta. Olisikohan Rousseau jättänyt ikkunat korjaamatta talostaan, jos olisi ollut talvi?

Lasten erityislaatuisuuden huomioimisesta olen samaa mieltä, ainakin tuon yhden alussa olleen lauseen perusteella. Tulee tässä mieleeni viime vuosikymmenen lopulle ajoittunut käyntini Kiasmassa, jossa oli samoihin aikoihin käymässä joku lapsiryhmäkin. Se on yksi niistä hetkistä, joka muistuttaa minua siitä, miten fiksuja jo alle kymmenvuotiaat lapsetkin osaavat olla, kuinka taitavasti he saattavatkaan artikuloida ja tuoda kattavasti esille omia ajatuksiaan näyttelyssä olleista teoksista. Lasten ns. tasapäistämisessä ei ole mitään järkeä, eikä liioin ajatuksessa, että kaikki lapset olisivat syntymähetkiä verrattaessa samanlaisia tyhjiä tauluja. Heidän genotyyppinsä on kumminkin jossain määrin erilainen. Voidaan tosin kysyä, että missä vaiheessa voidaan olla varmoja siitä, mikä on jonkin tietyn lapsen erityislaatuisuus, jonka kehittämiseksi lasta pitäisi rohkaista? Tuleeko se välttämättä edes esille, ellei lasta testauta erilaisissa tilanteissa

"The father takes the boy out flying kites, and asks the child to infer the position of the kite by looking only at the shadow." [3]

, joissa ehkä saattaisi tulla jokin erityispiirre esille? Mutta mitä jos jo ensimmäinen testi osoittautuu lapsesta niin mielenkiintoiseksi, ettei hän enää jatkotesteistä välittäisikään? Pyrittäisiinkö silti saattamaan hänelle tajuttavaksi ja taitavasti herättämään hänessä halu testata itseään lisää?

Jos erityislaatuisuus tulee esille koulutyössä, niin pääpiirteissään itse ainakin ajattelen, että valtion (tai EU:n) kannalta olisi rationaalista pyrkiä korjaamaan kaikki ongelmat ja virheet esim. heti kun niitä esiintyy, jotta erityislaatuisuus voisi kehittyä perusopetuksesta poikkeavalla aikataululla. Siinä samalla saattaisivat muutkin oppilaat hyötyä ja heidänkin mahdolline erityislaatuisuutensa tulla esille, jos esim. luokkakokoja ei päästettäisi liian isoiksi ja nykyiset liian isot voitaisiin pilkkoa pienemmiksi. Erityisopettajien tai jonkin tietyn osa-alueen valmentajien käytön lisääminen olisi myös yksi keino, mutta nykysuuntaus saattanee päätyä äärimmillään siihen, että rupusakki saa mitä jää ja yksityiskoulutus, rahoituksen keskittyminen esim. pääkaupunkiseudulle, yliopistojen säätiöittäminen, maksullinen opetus, jne. tulee paremman väen normiksi. (Tämä hivenen provosoiva ilmaisu olisi sopinut jonkin nettikeskustelun avaukseksi paremmin, tässä tämä ei enää vastaa varsinaiseen kysymykseenkään.)

Jäin vielä sitä miettimään, että mitäköhän tuo Rousseau onkaan tuosta lapsen erityislaatuisuuden kehittämisestä kertoillut. Se kuulostaa sellaisenaan positiiviselta asialta, mutta jos hän toisaalta antaisi lapsen kärsiä kuvaillulla tavalla, niin lieköhän hän tämän erityislaatuasiankin kanssa on jotenkin sählännyt? Esim. saattaisiko hän toimia siten, että hän jatkaisi lapsen syöttämistä pelkällä makaronilaatikolla vuosien ajan, ihmettelisi siinä vähän kun lapsi ei vielä viisivuotiaanakaan ole oppinut puhumaan, mutta kun matemaattiset kyvyt ovat niin kivasti kukoistuksessaan, niin jatketaan samalla linjalla? Hmm.. nyt menee jo sarkasmin puolelle ja aivan liian vähän lähdeaineiston pohjalta. Tuoltahan tuokin löytyisi, The Project Gutenbergistä, jos malttaisi lukea.

[1] http://arkiston.hoito.org/teksteja/katkelmat-stoalaisuus.php
[2] http://arkiston.hoito.org/teksteja/katkelmat-cicero-vanhuudystavyydvelvoll.php
[3] http://en.wikipedia.org/wiki/Emile:_Or%2C_On_Education#Book_II
[4] http://www.gutenberg.org/dirs/etext04/emile10.txt