Kun asuinympäristö on tullut tutuksi sinne tänne itseään sen kaduilla, poluilla ja puskissa useita eri kertoja kuljetellen, mieleen piirtyy kerta kerralta tarkempi kuva ympäristöstä. Mitä paremmin ympäristönsä tuntee, sitä helpompi siellä on olla eksymättä, sekä sitä helpompi on muistaa oma kulkureittinsäkin. Laajassa kaupungissa, jossa tulee jatkuvasti vastaan jotain uutta pureskeltavaa aivoilla, on vaikeampi hahmottaa tarkkaan missä milloinkin ja mistä on tulossa. Tai jos muistaakin varsinaisen reitin, niin todennäköisesti yksityiskohtien muistamisesta joutuisi silti karsimaan.



Nyt jo jokusen kuukauden tällä asuinalueellani asuttuani ja päivittäin jotain reittejä pitkin lenkkeillen, ovat monet paikat tulleet sen verran tutuiksi, että sain uskoteltuani itselleni pystyväni helpostikin muistamaan kirjaimellisesti monimutkaisen reitin, haluamani havainnot, sekä ajatukseni reitin varrella.

Käytännössä tein niin, että

a) yhtenä päivänä kuljin kuvan mukaisen reitin

b) muistelin reitin loppuvaiheilla mitä reittiä olin kulkenut, piirtäen samalla sormellani ilmaan reittiä tapaillen. kuvan näkeminen mielessään reitin varrelta, muistellessa, voisin kuvitella olevan tärkeää muistiinpainamisen kannalta.

c) kotiin päästyäni kertasin vielä kertaalleen reitin, havaintoni, sekä muistettavaksi haluamani ajatukset

d) kahteen päivään en kertaillut, enkä edes yrittänyt muistella asiaa

e) kahden päivän kuluttua reitin suorittamisesta suljin silmäni ja aloin mielessäni kävellä pitkin kulkemaani reittiä, sekä muistella niitä kohtia mihin kiinnitin missäkin kohdin huomiota. se oli helppoa.

f) viikon kuluttua muistelin asiaa uudelleen ja piirsin vasta sitten kartan päälle kulkemani reitin. sekin oli helppoa, paitsi yhden pienen asutusalueen osalta, jonka kautta harvemmin kuljen.

g) ne asiat, jotka erityisesti halusin muistaa olivat viikon kuluttua korostuneet siinä mielessä, että ne tulivat ensiajattelemalla helpoiten tietoisuuteen

h) siltikin, muistan viikonkin kuluttua kaiken matkalla ajattelemani ja havainnoimani, jopa sen miltä koin jaloissani tuntuvan kun laskeudun jalka maahan tömähdellen mäkeä alas. tosin, se ei välttämättä ollut täsmälleen sama tuntemus, vaan lähes. samoin, jos palautan mieleeni hetken jolloin kuljin siinä ja siinä kohdin sitä ja sitä jalkakäytävää, en välttämättä muista tarkalleen missä kohdin näkemäni pysäköidyt autot olivat olleet, ellen tuolloin antanut niille riittävästi huomiota.