1. Oletko rationalisti vai empiristi? Perustele.

Keräsin tähän alkuun kirjassa esiintyneet maininnat empirismiin ja rationalismiin liittyen.

Empiristit:

• ymmärryksen ja järjen ideat ovat itse asiassa yleistyksiä, joita tehdään aistihavainnoista
• tieto rakentuu perimmältään yksittäisiä olioita koskevista havainnoista
• suhtautuvat varovaisesti tai torjuvasti yleiskäsitteiden tietämiseen
• tieteen kuva maailmasta täsmentyy, laajenee ja korjaantuu sitä mukaan kun havainnot maailmasta tarkentuvat
• meillä on tietoa vain asioista, joista meillä on havaintoja
• ihmisen mieli on alun perin "tyhjä taulu", johon toistuvien havaintojen myötä vastaa alkaa syntyä rakenteita
• Hume, Locke..

Rationalistit:

• tieto rakentuu perimmältään käsitteellisistä ajatuksista
• yleiskäsitteet ovat olennaisia tekijöitä tietämisessä
• meillä on myös muuta tietoa kuin aistien kautta havaittua
• voimme havaita jotain tunnistamatontakin
• havaintoihin on aina kietoutunut käsitteitä ja niitä koskevaa tietoa
• Leibniz, Spinoza..

Väitän ainakin kertaalleen tapahtuneen sellaista, että silmiä kiinni pitäessäni ja kädet korvien päälle laitettuani, tulin muodostaneeksi aiempiin ajatelmiini pohjautuvan ajatuksen, jonka otin arkipäiväiseen käyttööni.

Empirismin mukaan järjen ideat ovat yleistyksiä, joita tehdään aistihavainnoista eli tällöin muodostunut ajatukseni olisi yleistyksiin pohjautuva ajatus, jotka olivat pohjautuneet aistihavaintoihin, jotka olin aistinut joskus aiemmin. Empirismin mukaan meillä on tietoa vain asioista tai olioista, joista meillä on suoria aistihavaintoja, joten täten muodostunut ajatukseni ei olisi varsinaista tietoa.

Olisiko se tietoa vai mitä se olisi, jos havainnoisin minulta kestäneen melko tarkalleen kaksi sekuntia ennen kuin mielestäni haeskelemani nimi tuli tietoisuuteeni? Tuolloin ei mahdollisesti yksikään ulkoista maailmaa aistiva aistinreseptorini värähtäisi ja silti ajatus pääsisi muodostumaan. Vai pohjautuisiko ymmärrykseni ajan kulumisesta tuolloin saamaani aistihavaintoon kellon sekuntiviisarin liikkeestä, jonka etenemisnopeuden olin havainnoinut joskus aiemmin?

Hieman hämmennystä aiheuttaa se, että sekä Immanuel Kantin että empiristien mukaan meillä on tietoa vain asioista, joista meillä on havaintoja, mutta toisaalta Kant sanoo myös, että "ilman käsitteitä aistihavainnoissa ei olisi mitään muotoa, hahmoa tai järjestystä", joka taasen on enemmänkin rationalismia.

Olen pitkälti samalla linjalla rationalistien kannalla siinä, että "havaintoihin on aina kietoutunut käsitteitä", vaikkakaan en ole aivan täysin selvillä siitä miten he määrittelevät käsitteen. Koska rationalistien mielestä myös muuta tietoa voi olla kuin aistien kautta havaittua ja että voimme havaita myös jotain mitä emme tunnista, oletan, että rationalismissa käsite voi sisältää tai koostua "melkeinpä mistä vaan". Yhä kauemmas empiristeistä ajaudun myös sen vuoksi, että heidän tabula rasa -ideansa tuntuu kovin vaikealta sovittaa yhteen sen väittämän kanssa, että "tieto rakentuu perimmältään yksittäisiä olioita koskevista havainnoista" — ikään kuin kaiken järkeilyn ja ideat voisi kaapia mielestä pois ja silti mitään oleellisesta ei olisi päätynyt heitteille.

Koettelenpa silti vielä kerran, josko voitaisiin löytää edes yksi mahdollinen ihmisolio, johon empiristiset teoriat sopisivat.

Oletettakoon, että joku johdattelee minua ymmärtämään kuinka piirtää neliö, joka on pinta-alaltaan yhtä suuri kuin lähelle piirretty ympyrä — enkä olisi koskaan aiemmin sellaista tehnyt, enkä tuolloin tietäisi ennalta miten se tehdään. Oletettakoon myös, että myös neliön ja ympyrän käsitteet olisivat minulle ei-tuttuja. Oletettakoon vieläpä sekin, että olisin mykkä ja kuuro, ja että olisi vaellellut viidakossa koko elämäni ensimmäiset 20 vuotta ja sitten tämä joku tulee ja alkaa opettamaan minulla tuota kuvailtua ongelmaa.

Koska en olisi oppinut käsitteitä, mutta olisin tehnyt paljon havaintoja viidakostani — jossa olin ollut aivan yksin eläinten kanssa — saattaisin ehkä pystyä eksplikoimaan ongelman jollakin omalla tavallani. Tämä oma tapani saattaisi perustua tuntumaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että 20 vuoden havainnoimisen kautta muodostuneet erilaiset tuntumat asioista pohjautuisivat hyvin pitkälti pelkästään aistihavaintoihin. Tosin, heti kun kerrankin alkaisin tuntea sitä tiettyä samaa, kun näkisin apinan, enkä tuolloin olisi ajatellut käsitteellisesti? Ja sitä paitsi, sen mitä silmien kautta näkee, pilkotaan joka tapauksessa erillisiin osiin (varjot, kontrastit, värit..), joita aivot prosessoivat erikseen. Muun muassa tähän tarkoitin viitata kuin aiemmin sanoin, että käsite voi koostua tai sisältää "melkeinpä mitä vaan".

Vai onko tuo "melkeinpä mitä vaan" -käsite sittenkin se empiristien määrittelemä yleistys, koska tietoinen mielihän ei saa tietoa aisteilta sellaisenaan? Toisaalta, mitä tietoa se sellainen on, joka ei ole tietoisen mielen käytössä? Alamme lähestyä tietoteoriaa.

En oikeastaan haluaisi valita kahden pahan väliltä, vaan tyytyisin miettimään mitä se sellainen tieto oikein on. Mielestäni varmaa tietoa voi olla vain paradigmoista, formaalisista tieteistä ja lujista tiedollisista rakennelmista, jonka sisältämien tietojen ja koeteltujen väittämien välillä on suuri koherenssi. Tämäkin varmuus pätee vain niin kauan kunnes järkeily ajautuu paradigman tai hetkellisen todellisuuden ulkopuolelle.

Esimerkiksi automatkalla saatan kokea, että käyttämäni autokartta ja välimatkataulukko tarjoavat minulle tietoa, johon voin varmuudella luottaa eli se on evidenttiä, mutta vilkaistuani tietyllä hetkellä ikkunasta kello kahden suuntaan näen siellä kyltin, jonka kilometrimerkinnät ovat ristiriidassa näiden apuvälineideni kanssa. Tällöin kartta ja välimatkataulukko toimivat subjektina eli tiedon tietäjänä, tiedon kohteena ollessa välimatka kahden kartalla tai mielessäni olleen kohteen eli objektin välillä. Oleellista tässä on myös subjektin ja objektin korrespondenssi. Jos kymmenen kilometrin heitto tarkkuudessa ei haittaa, apuvälineiltä saama tieto oli luotettavaa, muutoin epäluotettavaa eli luulin minulla olleen tietoa, mutta sitä ei ollutkaan.

Tieto on hetkellistä ja ohikiitävää. Se muodostetaan joka kerta erikseen, eikä sama tieto välttämättä ilmene joka kerran samalla tavalla, mutta sillä on tiettyä relativiteettia kaikkeen muuhun mielestä muodostettavissa olevaan tietoon. Tämä tieto voi olla, kuten jo kuvailtu, erittäin abstraktia ("melkeinpä mitä vaan").