Yleisilmeen piristämiseen tarkoitettu, satunnaisesti valikoituva kuvituskuva.
Omia kirjoituksia: Paheita suorittamassa, grip-tila (2007)
Jos satut näkemään minut suorittamassa sellaista pahetta kuin tupakkaa polttamassa, minulla on todennäköisesti jokin testi menossa. Tällä kertaa kokeilin sitä millä tavoin muutama (tarkalleen ottaen 4 kpl) vaikuttaa erilaisiin "ajatuskykyihini", kuten keskittymiskykyyn, mielikuvien katseluun, edellisten ajatusten muistamiseen, mielessä aktivisena olevien kokonaisuuksien kasassa pitämiseen, jne. Tätä kirjoittaessa olen jo palannut tylsään normaaliin tilaan, joten pahoitteluni jo etukäteen mahdollisten tekstiin jääneiden aukkokohtien ja ajatushyppelyiden osalta.
Kokeillakseni otin erään tupakkamerkin kevyemmän version. Ensimmäinen rauhoitti oloa, toisen lisää rauhoittavan ja tiettyä valppautta lisänneen poltin hetkeä myöhemmin toisaalla. Loput kaksi polttelin kodin parvekkeella — se on näemmä ihan sovelias tapa täälläpäin, ja minähän toki otan mallia kaikesta näkemästäni. Kaksi viimeistä tupakkaa alkoivat hiljalleen tuoda esiin muitakin positiivisia vaikutuksia kuin vain rauhallisuutta.
Ai niin.. eräs asia meinaa unohtua. Tämä tupakkatesti ei ole ennenkään toiminut kovin hyvin jos kehossa on vajetta esim. tietyistä aminohapoista – toistaiseksi ja edelleen hypoteesin asteella. Helpoiten sen puolen asiasta pohjustaa syömällä pari suklaalevyä joitakin tunteja ennen testiä.
--
Eräs aika hyvin mielikuvadetailien tasoa osoittava testi on kokeilla juosta mielikuvissaan. Jos tuolloin tuntee kuinka kengänpohja ottaa grippiä maastosta, jossa mielikuvissaan juoksee, voi olettaa, että tuolloin on aika hyvässä "iskussa". Voidakseni viitaten siihen tässä tekstissä helpommin, kutsun sitä nimellä grip-tila.
Normaalitilassani mielikuvien katseluni on hieman häiriöaltista ja ajatukseni palaavat herkemmin tähän tosimaailmaan, mutta grip-tilassa voin pysyttäytyä mielikuvamaailmassa niin kauan kuin haluan. Se mikä on erityisen kiehtovaa grip-tilassa, on mielikuvien päivitysnopeus. Voin kuvitella pyörivänä 360 astetta (+n kierrosta) itseni ympäri, pitäen mielikuvakatseeni jonnekin eteenpäin suunnattuna, ja ehdin oikein hyvin käsitellä näkemäni, ilman tunnetta, että pyörisin ympäri liian nopeasti, ettäkö en ehtisi havainnoida maiseman detaileja.
Tämän viittaukseni tavoittamiseksi muistele miltä tuntuu istua leikkipuistossa sen laitteen kyydissä, joka on ylhäältäpäin katsottuna ympyrän muotoinen taso ja jolle voi antaa niin kovan vauhdin kuin vain jaksaa sen ympärillä juosta, samalla laitteen jostain kaiteesta kiinni pitäen. Kuvittele sitten olevasi sen kyydissä ja mieti kuinka paljon ehdit miettiä katsomiasi maiseman detaileja, kun olet juuri juossut sille hurjan kovan vauhdin.
Muita kokeiltavia voisivat olla ilmaan nouseminen tai neliraajatepastelu talon seiniä pitkin tai liitäminen veden yllä, välillä kättään veteen kastaen ja sen hidastavan vaikutuksen tuntien. Sinänsä mielenkiintoista on, että nämä ovat kaikki sellaisia asioita, joita on joko itse kokenut tai havainnoinut muiden tekevän. Tai ei nyt aivan niinkään. Ehkä osuvampaa olisi sanoa, että kokemus on purettavissa asioiksi, jotka on itse kokenut, oppinut tietämään, havainnut muiden tekevän, jne. mutta kokemus itsessään on yhdistelmä näitä. Näin ollen, myöskin tämä uusi oma mielikuvakuvitelma voi tulla osaksi poolia, josta voi tehdä yhdistelmiä.
Myös paikan vaihto mielikuvissa, grip-tilassa ollessa, käy erinomaisen nopeasti. Maisema ympärillä rakentuu erittäin nopeasti ja kahden eri paikan välillä voi vaihdella edestakaisin ilman suurempia viiveitä tai ajatusten hukkaantumisia siinä välissä.
Tämä hetkeä aiemmin ajateltujen ajatuksien hukkaantumattomuus grip-tilassa on erittäin hyödyllistä, sillä se mahdollistaa suurempien ajatuskokonaisuuksia käsittelyn, ilman että joutuu pinnistelemään niin paljon kuin normaalisti joutuisi.
Esimerkki tästä: Kuvittelin laskevani mielessäni fysiikan kaavaa, jonka ratkaisemiseksi joutuu pitämään useita erillisiä asioita mielessään. Kirjoitin kaavan ja laskusuorituksen mielessäni kuvittelemalleni taululle, sekä piirsin myös siihen liittyvän käyrän koordinaatistoon. Koordinaatiston piirtoon en käyttänyt pohjaviivatonta taulua vaan vihkoa. Piirtämäni asiat eivät haihtuneet pois sen jälkeen kun siirsin ajatusfokusta jonnekin toisaalle. Esim. vihkosta taululle tai taulun kohdasta toiseen taulun kohtaan. Muistettavissa olevien asioiden ketjusta tuli paljon normaalia pidempi tai ehkä paremmin sanottuna "normaalia laajempi aktiivisena olevien ajatusten verkosto".
Ja lisää hyviä puolia.. arkipäiväisessä ajattelussa ajatuksia tapaavat yllättävän paljonkin ohjailla arkkityypit, stereotyypit ja yleistykset. Näiden paikoitellen jopa dominoivalla vaikutuksella ei grip-tilan ollessa päällä ole samaa arvoa, vaan ne ovat pikemminkin vaihtoehto muiden joukossa. Tiedon prosessointinopeus on tuolloin sen verran suuri, ettei niiden aiempi mahdollinen korostuneisuus erotu muista ajatuksista. Tai sitten mieli ehtii "purkaa ne auki", jolloin mieli käsittelee pikemmin sitä mistä ne koostuvat, eikä niinkään "lopputuotetta".
Tupakalla ja lääkeaine Ritalinilla on samankaltainen vaikutus — kuvaillulta osin — ja molempien sanotaan vaikuttavan välittäjäaine dopamiinin ratojen varrella oleviin kohteisiin. Aivojen otsalohko on eräs teoreettisesti todennäköisistä kohteista. Sitä mahdollisuutta puoltaa sekin, että myös ajantajussa tapahtui tarkentumista. Sen saattoi huomata siitä, että oli vaivattomampaa pitää yllä tietoutta asioiden tapahtumajärjestyksestä ja erottaa eripituisia ajanjaksoja toisistaan. Grip-tilassa siis, muistutettakoon.
Hypnoterapeutit saattaisivat kiinnostua tästä aiheesta, sillä tämän joitakin tunteja kestävän grip-tilan aikana on paljon helpompi tavoittaa menneitä tapahtumia detaileineen.
Mennyttä aikaa on myös edellinen päivä. On mielenkiintoista kuinka paljon aivot tallettavat tietoa ja kuinka vähän siitä on normaalin rajoittuneen tietoisuuden saavutettavissa. Grip-tilassa on niin vaivatonta muistella esim. eilinen kulkureitti, vastaan tulleet ihmiset, heidän eleensä ja heidän kasvonsa ja miten he kokivat asusteensa ihonsa päällä, jne.
Valitettavasti, kuten Ritalinillakin, tupakallakin on omat negatiiviset vaikutuksensa, sekä väliaikainen toleranssinsa — tai sitten jokin tai jotkin aivoissa tarvitsee latautumisaikaa — mutta kyllä tupakka hupikäyttöön yhdessä sopivien ravintoaineiden kanssa kelpaa. Eli mitä tästä opimme? Ainakin suklaa ja tupakka pitäisi kieltää lailla. Tai ainakaan niitä ei molempia saisi käsitellä saman päivän aikana.
Kokeillakseni otin erään tupakkamerkin kevyemmän version. Ensimmäinen rauhoitti oloa, toisen lisää rauhoittavan ja tiettyä valppautta lisänneen poltin hetkeä myöhemmin toisaalla. Loput kaksi polttelin kodin parvekkeella — se on näemmä ihan sovelias tapa täälläpäin, ja minähän toki otan mallia kaikesta näkemästäni. Kaksi viimeistä tupakkaa alkoivat hiljalleen tuoda esiin muitakin positiivisia vaikutuksia kuin vain rauhallisuutta.
Ai niin.. eräs asia meinaa unohtua. Tämä tupakkatesti ei ole ennenkään toiminut kovin hyvin jos kehossa on vajetta esim. tietyistä aminohapoista – toistaiseksi ja edelleen hypoteesin asteella. Helpoiten sen puolen asiasta pohjustaa syömällä pari suklaalevyä joitakin tunteja ennen testiä.
--
Eräs aika hyvin mielikuvadetailien tasoa osoittava testi on kokeilla juosta mielikuvissaan. Jos tuolloin tuntee kuinka kengänpohja ottaa grippiä maastosta, jossa mielikuvissaan juoksee, voi olettaa, että tuolloin on aika hyvässä "iskussa". Voidakseni viitaten siihen tässä tekstissä helpommin, kutsun sitä nimellä grip-tila.
Normaalitilassani mielikuvien katseluni on hieman häiriöaltista ja ajatukseni palaavat herkemmin tähän tosimaailmaan, mutta grip-tilassa voin pysyttäytyä mielikuvamaailmassa niin kauan kuin haluan. Se mikä on erityisen kiehtovaa grip-tilassa, on mielikuvien päivitysnopeus. Voin kuvitella pyörivänä 360 astetta (+n kierrosta) itseni ympäri, pitäen mielikuvakatseeni jonnekin eteenpäin suunnattuna, ja ehdin oikein hyvin käsitellä näkemäni, ilman tunnetta, että pyörisin ympäri liian nopeasti, ettäkö en ehtisi havainnoida maiseman detaileja.
Tämän viittaukseni tavoittamiseksi muistele miltä tuntuu istua leikkipuistossa sen laitteen kyydissä, joka on ylhäältäpäin katsottuna ympyrän muotoinen taso ja jolle voi antaa niin kovan vauhdin kuin vain jaksaa sen ympärillä juosta, samalla laitteen jostain kaiteesta kiinni pitäen. Kuvittele sitten olevasi sen kyydissä ja mieti kuinka paljon ehdit miettiä katsomiasi maiseman detaileja, kun olet juuri juossut sille hurjan kovan vauhdin.
Muita kokeiltavia voisivat olla ilmaan nouseminen tai neliraajatepastelu talon seiniä pitkin tai liitäminen veden yllä, välillä kättään veteen kastaen ja sen hidastavan vaikutuksen tuntien. Sinänsä mielenkiintoista on, että nämä ovat kaikki sellaisia asioita, joita on joko itse kokenut tai havainnoinut muiden tekevän. Tai ei nyt aivan niinkään. Ehkä osuvampaa olisi sanoa, että kokemus on purettavissa asioiksi, jotka on itse kokenut, oppinut tietämään, havainnut muiden tekevän, jne. mutta kokemus itsessään on yhdistelmä näitä. Näin ollen, myöskin tämä uusi oma mielikuvakuvitelma voi tulla osaksi poolia, josta voi tehdä yhdistelmiä.
Myös paikan vaihto mielikuvissa, grip-tilassa ollessa, käy erinomaisen nopeasti. Maisema ympärillä rakentuu erittäin nopeasti ja kahden eri paikan välillä voi vaihdella edestakaisin ilman suurempia viiveitä tai ajatusten hukkaantumisia siinä välissä.
Tämä hetkeä aiemmin ajateltujen ajatuksien hukkaantumattomuus grip-tilassa on erittäin hyödyllistä, sillä se mahdollistaa suurempien ajatuskokonaisuuksia käsittelyn, ilman että joutuu pinnistelemään niin paljon kuin normaalisti joutuisi.
Esimerkki tästä: Kuvittelin laskevani mielessäni fysiikan kaavaa, jonka ratkaisemiseksi joutuu pitämään useita erillisiä asioita mielessään. Kirjoitin kaavan ja laskusuorituksen mielessäni kuvittelemalleni taululle, sekä piirsin myös siihen liittyvän käyrän koordinaatistoon. Koordinaatiston piirtoon en käyttänyt pohjaviivatonta taulua vaan vihkoa. Piirtämäni asiat eivät haihtuneet pois sen jälkeen kun siirsin ajatusfokusta jonnekin toisaalle. Esim. vihkosta taululle tai taulun kohdasta toiseen taulun kohtaan. Muistettavissa olevien asioiden ketjusta tuli paljon normaalia pidempi tai ehkä paremmin sanottuna "normaalia laajempi aktiivisena olevien ajatusten verkosto".
Ja lisää hyviä puolia.. arkipäiväisessä ajattelussa ajatuksia tapaavat yllättävän paljonkin ohjailla arkkityypit, stereotyypit ja yleistykset. Näiden paikoitellen jopa dominoivalla vaikutuksella ei grip-tilan ollessa päällä ole samaa arvoa, vaan ne ovat pikemminkin vaihtoehto muiden joukossa. Tiedon prosessointinopeus on tuolloin sen verran suuri, ettei niiden aiempi mahdollinen korostuneisuus erotu muista ajatuksista. Tai sitten mieli ehtii "purkaa ne auki", jolloin mieli käsittelee pikemmin sitä mistä ne koostuvat, eikä niinkään "lopputuotetta".
Tupakalla ja lääkeaine Ritalinilla on samankaltainen vaikutus — kuvaillulta osin — ja molempien sanotaan vaikuttavan välittäjäaine dopamiinin ratojen varrella oleviin kohteisiin. Aivojen otsalohko on eräs teoreettisesti todennäköisistä kohteista. Sitä mahdollisuutta puoltaa sekin, että myös ajantajussa tapahtui tarkentumista. Sen saattoi huomata siitä, että oli vaivattomampaa pitää yllä tietoutta asioiden tapahtumajärjestyksestä ja erottaa eripituisia ajanjaksoja toisistaan. Grip-tilassa siis, muistutettakoon.
Hypnoterapeutit saattaisivat kiinnostua tästä aiheesta, sillä tämän joitakin tunteja kestävän grip-tilan aikana on paljon helpompi tavoittaa menneitä tapahtumia detaileineen.
Mennyttä aikaa on myös edellinen päivä. On mielenkiintoista kuinka paljon aivot tallettavat tietoa ja kuinka vähän siitä on normaalin rajoittuneen tietoisuuden saavutettavissa. Grip-tilassa on niin vaivatonta muistella esim. eilinen kulkureitti, vastaan tulleet ihmiset, heidän eleensä ja heidän kasvonsa ja miten he kokivat asusteensa ihonsa päällä, jne.
Valitettavasti, kuten Ritalinillakin, tupakallakin on omat negatiiviset vaikutuksensa, sekä väliaikainen toleranssinsa — tai sitten jokin tai jotkin aivoissa tarvitsee latautumisaikaa — mutta kyllä tupakka hupikäyttöön yhdessä sopivien ravintoaineiden kanssa kelpaa. Eli mitä tästä opimme? Ainakin suklaa ja tupakka pitäisi kieltää lailla. Tai ainakaan niitä ei molempia saisi käsitellä saman päivän aikana.