On hämmästyttävää, miten jotkut ihmiset ovat niin hurahtaneita omiin luuloihinsa — oli kyse sitten mistä luulosta vain — ettei heitä mikään pieni töytäisy saa pois tuolta radaltaan. Sanallinen sellainen, siis. Vaikka itse kuvitteli esittäneensä hyvinkin järkevän ja loogisen selityksen siitä, miksi jokin asia ei voi olla jollain tietyllä lailla, tämä — kutsuttakoon häntä tässä vaikka ratamoksi — ei pysty orientoitumaan siten, että ymmärtäisi asian samalla tai edes lähes samalla tavalla. Aivan kuin häneltä puuttuisi jokin oleellinen tieto tai sitten jokin käsitys hänen mielessään on niin dominoiva, ettei hän pääse rimpuilemaan siitä irti. Voi olla myös niin, että ratamo pyrkii tietoisesti pysyttäytymään jollakin tietyllä linjalla, vaikka tietää itsekin, että loogisesti se on järjetön, epäyhtenäinen tai muuten vajaa.

Ratamot voidaan jakaa niin moneen alalajiin kuin haluaa, mutta itse jaan ne tässä kahteen. Luuratamot ovat niitä, joilla on jokin valittu linja ja jolla he pyrkivät pysyttäytymään tai ainakaan olemaan erkaantumatta siitä kovin kauaksi. He ovat niitä, jotka ymmärtävät joko täysin tai ainakin pääpiirteissään miksi tuo linja on olemassa ja miksi sen olemassaoloa on syytä tukea. Velliratamot taasen eivät välttämättä ymmärrä kovinkaan hyvin miksi he ajattelevat jotkin asiat kuten ajattelevat, mutta heidän mielensä on taipuvainen loihtimaan sopivat selitykset "tyhjiin kohtiin".

Pysyttäydyttyään Linjalla tarpeeksi kauan, sekä luuratamo, että velliratamo alkavat lähentyä ajatuksellista toisiaan - jo siitäkin syystä, että he ovat todennäköisesti tulleet tutuksi toisilleen jonkin heitä yhdistävän verkoston kautta. Kun verkostossa on molempia, sekä luuratamoita, että velliratamoita, verkosto ajautuu monasti toimimaan velliratamoiden ymmärryksen rajoissa. Mikä ajan kanssa tekee luuratamoistakin velliratamoita, elleivät he muista tarkkailla muutoksia itsessään.

Varsinkin velliratamoidenkin kohdalla on havaittavissa heidän arvojensa - jos niitä sillä nimellä tohtii kutsua - olevan varsin kontekstisidonnaisia. Velliratamolta pääsee herkästi lipsumaan Linjan yhteiset arvot, silloin kun hän ei ole tekemisissä muiden ratamoiden kanssa. Yhdenkin toisen ratamon ollessa jollain tapaa läsnä, hän muistaa näiden arvojen olemassaolon herkemmin. Rennommin ottaessaan hän saattoi helpostikin toimia ajattelemattomuuttaan tavalla, joka on täysin linjanvastaista tai sen verran huomaamattomalla tavalla sen vastaista, ettei hän tajua kiinnittää linjanvastaisuuteensa huomiota edes sen jälkeen kun se pääsi tapahtumaan.

Kun tiettyä Linjaa enemmin tai vähemmän tukevien ratamoiden määrä ylittää jonkin etapilta tuntuvan rajan, heihin saattaa iskostua ajatus, että muut Linjat ovat jotenkin vääriä. Tässä vaiheessa heidän erottelukykynsä (jota ei tosi voi sormella osoittaa ja sanoa "tämä tässä on erottelukyky") monien eri asioiden suhteen, alkaa heikkenemään ja heidän tulkintansa muista ihmisistä alkavat käydä epätäsmällisemmiksi, mustavalkoisemmiksi. Vai kuvaisiko asian vaikka niin, että jos heidän tulkinta asettaisi kolmion kärjen päälle, se vierisi alas jompaa kumpaa puolta, mutta mihinkään välille se ei jäisi.