Ajattele radiokuunnelmaa. Silmäsi ovat hyödyttömät sillä hetkellä kun uppoudut ajatuksiisi ja yrität nähdä kolmannella silmällä tuon radiokuunnelman luoman maailman. Jos tunnistat kuunnelmassa kuinka lusikka kolahti kuorelliseen kananmunaan, voit myöhemmin kertoa eteenpäin, että kuulit lusikan kolahtaneen kuorelliseen kananmunaan. Sinun kuulijasi voi tällöin omassa mielessään kuvitella tämän tapahtuman, jos hän omaa jo ennestään sellasia kokemuksia, josta johtaa tämä tapahtuma. Henkilö, joka ei ole lusikkaa eikä kananmunaa koskaan nähnytkään, saati koskenut sellaisiin, ei ymmärtäisi mitä tarkoitat. Hänelle pitäisi ensin selittää mm. mitä ovat kananmuna ja lusikka.
 
Tai vaihtoehtoisesti.. jos hän tietäisikin millaisia objekteja ovat kananmuna ja lusikka, hän ei edelleenkään tietäisi minkämuotoisia ne olivat. Olettaen, ettei sinulla ole mallikappaleita siinä lähettyvillä, eikä myöskään piirtovälineitä, ainoa vaihtoehtosi olisi kuvailla muotoja isoilla kömpelöillä käsilläsi. Toki, jos yleisesti olisi tiedossa erilaisia sanoja erilaisille muodoille juuri kananmuniin ja lusikoihin liittyen, voisitte käyttää niitä sanoja helpottamaan kuvailua. Mutta todennäköisesti näin ei ole. Eikä niidenkään avulla mielikuva aivan täydellisesti voi välittyä.
 
Muotojen kuvailuun sanat ovat varsin karkeasti lokeroivia nimikkeitä ja eri ihmiset ymmärtävät ne eri yhteyksissä eri tavalla. Muun muassa sellaiset sanat kuin pitkulainen ja pallomainen ovat pikemminkin vihjeitä siitä millainen jokin on, sen sijaan, että ne kertoisivat millainen jokin on tarkalleen. Noihin sanoihin ei sisälly muodon pieniä nyansseja. Ja millä sanoilla sitä pinnoitetta ja tuntemusta sormissakin kuvaisi? Entä onko valkoinen aina valkoinen?