Yleisilmeen piristämiseen tarkoitettu, satunnaisesti valikoituva kuvituskuva.
Omia kirjoituksia: Sanaleikki: Liikaa hyvää itselle, itseltä (2006)
Tietyssä kontekstissa tietyt sanat herättävät tiettyjä tuntemuksia - ihmisestä riippuen toki - mutta mitäpä jos vaihtaa tiettyjä tuntemuksia herättävät sanat toisiin sanoihin? Teksti on osittain muista lähteistä koostettua, mutta pitkälle muokattua. Lähteet hukattu.
Väittivät, että lallatilallallaalla voisi päästä korkeimpiin sfääreihin kuin "oikealla makialla" kenties koskaan, johtuen tietynlaisesta keskittymistä vaativasta prosessista, jota kukaan muu ei voi toiselle toteuttaa, ellei ole erittäin taitava lukemaan toista ihmistä ja erityisen kärsivällinen.
Väitteeseen kuului, että oonamia edeltävä "hekumallinen tunne" voisi jatkua parin sekunnin sijaan kymmeniä minuutteja tai niin pitkään kuin vain jaksaa. Ja että nautinnollisuuden tunne olisi niin mahtava, että sitä suorastaan rukoilee ajatuksissaan, toisen käden puristaessa tiukasti peittoa, että tunne loppuisi, mutta samaan aikaan ei halua luopua tuosta tunteesta. Kun lopulta vie työn loppuun, on oonami erittäin intensiivinen ja varpaista vetää varmasti suonta.
Ja että tarpeeksi tätä vaihtoehtoa perinteisemmälle tekniikalle jatkaessaan, aivot alkaisivat erittää kemikaaleja, jotka saisivat aisteissa aikaan muutoksia, jotka yleensä saadaan aikaan huumeilla. Saattaa myös johtua esim. hapen puutteesta joissain aivojen osissa. Että mm. perspektiivin taju, itsensä hahmottaminen ja kuulo muuntuisivat. Katsoessaan sängyltä kattonurkkaan kokisi, että nurkka on kymmenien metrien päässä, vaikka se on vain muutaman metrin päässä ja siirtäessään ajatuksensa ja katseensa itseensä perspektiivi muuntuisi päinvastaiseksi ja sitä kokisi itsensä jättiläiseksi huoneen kokoon nähden. Kuulo terästyisi ja sitä kuulisi jokaisen nuppineulan putoamisen, suhinan, veden virtaamisen lämpöpattereissa ja äänet ulkona erittäin voimakkaina, suorastaan pelottavan voimakkaana ja päällehyökyvänä. Oman kehon paino tuntuisi monikertaiselta kuin keho olisi valmistettu jostain hyvin painavasta, mutta silti ihon kautta ei enää aistisi sitä mihin koskettaa ja tuntuisi kuin olisi yhtä lakanan, tyynyjen ja peiton kanssa.
Väite tietää kertoa, että töttöröön kärki on hyvin herkkä kosketukselle, mutta juuri sen hilaiseminen aiheuttaa aluksi jopa häiritsevästä herkkyydestä huolimatta juuri sen tässä tavoitellun kokemuksen, kun sen tekee oikein. Tuo töttöröön alue voi tuntua aluksi niin herkältä, ettei sitä tohdi hilasoida pitkään, mutta sietokyky sille kasvaa. No dry hands, please.
Tätä herkkää aluetta hilasoidessa oonamin saanti on helpommin hallittavissa, sillä "point of no returnin" jälkeen ei ejectiä pääse tapahtumaan niin herkästi vaikka oonamin saamisen tunne voikin tulla. Itseasiassa tuo tunne tulee tällä tekniikalla useita kertoja ilman varsinaista "tulemista". Siis kuulemma. Tietenkin. Mutta lopulta se kumminkin tulisi. Paitsi jos kuuntelee itseään hyvin tarkkaan ja hidastaa sopivissa kohdin tahtia (joka on muutenkin hidas). Hengitysrytmi on myös hyvin tärkeä hallita. Extrahappea tarvitaan. Ei tarvitse haukkoa happea suuria määriä kerralla, mutta huomaa kyllä, että rauhallinen syvään hengittämisen tarve lisääntyy. Tarpeeksi kun tätä jatkaa alkaa tietoisuus ympäristöstä hämärtyä ja tietoisuus tulee täyteen silkkaa naunaa, joka jatkuu ja jatkuu vaan. Myös oonamin saanti alkaa vaikeentua "prosessin" edetessä eli jos normaalisti tietyn rajan ylitettyään oonami todennäköisesti tulee pian, nousee tämä raja nyt paljon korkeammalle. Kun oonami lopulta tulee sitä on jo pitkään kiehnännyt lakanoissa, ottanut seinästä tukea, haukkonut happea isoina annoksina ja vaikeroinut hiljaa ääneen. Saatu oonami on niin voimakas, että se voi hyvinkin aiheuttaa sydänkohtauksen, jos keho ei ole enää tarpeeksi nuori.
Kaikkea ne keksii.
Väitteeseen kuului, että oonamia edeltävä "hekumallinen tunne" voisi jatkua parin sekunnin sijaan kymmeniä minuutteja tai niin pitkään kuin vain jaksaa. Ja että nautinnollisuuden tunne olisi niin mahtava, että sitä suorastaan rukoilee ajatuksissaan, toisen käden puristaessa tiukasti peittoa, että tunne loppuisi, mutta samaan aikaan ei halua luopua tuosta tunteesta. Kun lopulta vie työn loppuun, on oonami erittäin intensiivinen ja varpaista vetää varmasti suonta.
Ja että tarpeeksi tätä vaihtoehtoa perinteisemmälle tekniikalle jatkaessaan, aivot alkaisivat erittää kemikaaleja, jotka saisivat aisteissa aikaan muutoksia, jotka yleensä saadaan aikaan huumeilla. Saattaa myös johtua esim. hapen puutteesta joissain aivojen osissa. Että mm. perspektiivin taju, itsensä hahmottaminen ja kuulo muuntuisivat. Katsoessaan sängyltä kattonurkkaan kokisi, että nurkka on kymmenien metrien päässä, vaikka se on vain muutaman metrin päässä ja siirtäessään ajatuksensa ja katseensa itseensä perspektiivi muuntuisi päinvastaiseksi ja sitä kokisi itsensä jättiläiseksi huoneen kokoon nähden. Kuulo terästyisi ja sitä kuulisi jokaisen nuppineulan putoamisen, suhinan, veden virtaamisen lämpöpattereissa ja äänet ulkona erittäin voimakkaina, suorastaan pelottavan voimakkaana ja päällehyökyvänä. Oman kehon paino tuntuisi monikertaiselta kuin keho olisi valmistettu jostain hyvin painavasta, mutta silti ihon kautta ei enää aistisi sitä mihin koskettaa ja tuntuisi kuin olisi yhtä lakanan, tyynyjen ja peiton kanssa.
Väite tietää kertoa, että töttöröön kärki on hyvin herkkä kosketukselle, mutta juuri sen hilaiseminen aiheuttaa aluksi jopa häiritsevästä herkkyydestä huolimatta juuri sen tässä tavoitellun kokemuksen, kun sen tekee oikein. Tuo töttöröön alue voi tuntua aluksi niin herkältä, ettei sitä tohdi hilasoida pitkään, mutta sietokyky sille kasvaa. No dry hands, please.
Tätä herkkää aluetta hilasoidessa oonamin saanti on helpommin hallittavissa, sillä "point of no returnin" jälkeen ei ejectiä pääse tapahtumaan niin herkästi vaikka oonamin saamisen tunne voikin tulla. Itseasiassa tuo tunne tulee tällä tekniikalla useita kertoja ilman varsinaista "tulemista". Siis kuulemma. Tietenkin. Mutta lopulta se kumminkin tulisi. Paitsi jos kuuntelee itseään hyvin tarkkaan ja hidastaa sopivissa kohdin tahtia (joka on muutenkin hidas). Hengitysrytmi on myös hyvin tärkeä hallita. Extrahappea tarvitaan. Ei tarvitse haukkoa happea suuria määriä kerralla, mutta huomaa kyllä, että rauhallinen syvään hengittämisen tarve lisääntyy. Tarpeeksi kun tätä jatkaa alkaa tietoisuus ympäristöstä hämärtyä ja tietoisuus tulee täyteen silkkaa naunaa, joka jatkuu ja jatkuu vaan. Myös oonamin saanti alkaa vaikeentua "prosessin" edetessä eli jos normaalisti tietyn rajan ylitettyään oonami todennäköisesti tulee pian, nousee tämä raja nyt paljon korkeammalle. Kun oonami lopulta tulee sitä on jo pitkään kiehnännyt lakanoissa, ottanut seinästä tukea, haukkonut happea isoina annoksina ja vaikeroinut hiljaa ääneen. Saatu oonami on niin voimakas, että se voi hyvinkin aiheuttaa sydänkohtauksen, jos keho ei ole enää tarpeeksi nuori.
Kaikkea ne keksii.