- Otetaan lähtöajatukseksi kuvitelma, että mieli on jotain erittäin laajaa ja tietoisuus on jotain, joka tavoittaa siitä vain pikkuruisen osan kerrallaan. Tämä tietoisuus on yhteydessä mieleen "ulokkeidensa" avulla. Niitä ei ole kovin monta.
 
- Kun siirrytään ajatuksesta toiseen, irroitetaan yksi tai enemmän ulokkeita, jotta voidaan liittyä uuteen ajatukseen ja tuoda se tietoisuuteen.
 
- Aivan mihin tahansa ajatukseen ei voida siirtyä, vaan vain viereisiin ja lähettyvillä oleviin.
 
- "Lähettyvillä" on jotain, jonka uloimmat rajat ovat hiukan sumeita.
 
- Lähettyvillä olevat asiat eivät välttämättä sanallisessa ja kategorisessa mielessä liity samaan asiaan.
 
- Mm. aivojen välittäjäaineet vaikuttavat siihen missä menee lähettyvillä-alueen uloin raja. Sekä muut signaalin etenemiseen vaikuttavat tekijät.
 
- Todennäköisesti samankaltaiset tekijät vaikuttavat myös siihen kuinka hyvin tietoisuus pysyy tietäväisenä siitä mihin sen ulokkeet ovat äskettäin tai viime "aikoina" olleet kosketuksissa. Jos se ei "muista" kuin pari sekuntia taaksepäin, seuraa suuria ongelmia.
 
- Joillekin ihmisillä on joko pysyvästi tai väliaikaisesti lähettyvillä-alueen uloin raja hyvin lähellä tietoisuuden rajoja, sekä käsitys omista äskeisistä ajatuksista on aivan hukassa. Tarkoittaen sitä, että he ovat hyvin pitkälti "assosiaatioiden armoilla".
 
- Ajattele tässä kohtaa Matti Nykästä ja sitä miten hänen ajatuksensa etenee assosiaatioista toiseen niin, että pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna hänen sanomistaan on vaikea hakea löytää tolkkua.
 
- Lähettyvillä-alueen pienuus ja edellisten ajatusten muistaminen vaikeuttaa suuressa määrin päätelmien tekemistä, sillä käytännössä vaihtoehtojen vertaileminen käy hyvin hankalaksi, sillä palatessaan toisen ajatuksen luo, toinen unohtuu ja sama toisinpäin.
 
- Tämä liittyy myös siihen miten ei keksi keheen ottaa yhteyttä minkäkinlaisessa tilanteessa.
 
- Tähän liittyy se, ettei muista mitä on milloinkin sanonut ja kenen kanssa.
 
- Tähän liittyy myös se, että on vaikea nähdä tulevaisuuteen eli kuvitella "mitä tulee tapahtumaan, jos..". Olennaista on se, että tulevaisuuden kuvittelussa joutuu keskittymään miettimään useita erillisiä asioita, joista sitten täytyy luoda uusia ajatuksia ja joista luoda uusia ajatuksia ja ajatuskokonaisuus pitäisi vielä kyetä pitämään kasassakin.
 
- Tähän liittyy myös se, että viimeisin vaikutelma on se, johon "lukkiutuu", varsinkin ihmisten suhteen.
 
- Tähän liittyy myös se, että "samat ajatukset pyörivät tietoisuudessa jatkuvasti".
 
- Tähän liittyy myös se, että voi helposti ajautua kerrotun tarinan vietäväksi, vaikkei tarina olisikaan totta vaan vain sepitettyä.
 
- Tälläisestä voi seurata kaikenlaisia hassuja ajatuksia ja tekoja, jotka on suoritettava loppuun, jotta niistä saa ikäänkuin rauhan.
 
- Voi käydä niinkin, että saattaa keskittyä tekemään jotain täysin hyödytöntä tai tarkoituksetonta, koska tietoisuuteen ei toiminnan hetkellä päädy ajatuksia, jotka kertovat toiminnan järjettömyydestä ja ei-toiminnan hetkellä ei muista koko ajatusta siitä, että jokin asia oli kesken. Kunnes sitten taas palaa asian ääreen.
 
- Esim. voi pyrkiä taidekorkeakouluun, uppoutua näytekuvien piirtelyyn, joiden laatu on sinänsä surkeaa, mutta jatkaa kumminkin niiden tekemistä, koska tietoisuuteen ei päädy ajatuksia kuvista, jotka oikeasti olisivat hyviä näytetöiksi, eikä muitakaan toiminnan järellisyyttä kritisoivia ajatuksia. Kuvien tekeminen voi vaatia pari päivää, välillä voi jopa käydä korkeakoululla kyselemässä lisätietoja koulutuksesta, antaa itsestään hyvä ja aiheesta kiinnostunut vaikutelma (koska on oikeasti kiinnostunut), lähettää parin päivän päästä hakemus ja kuvat postissa ja sitten ihmetellä miksi hänestä sanotaan "selän takana", että hän vain haluaa testata pääseekö kuka tahansa opiskelemaan tuota alaa.
 
- Nurmikon ajaminen. Nurmikon ajamisen aloittamisen aikaan tietoisuudessa pyörähtelee monenlaisia erilaisia ajatuksia. Kymmenen minuuttia leikattu nurmikkoa työnnettävällä ruohonleikkurilla. Tietoisuudessa pyörähtävien erilaisten ajatusten määrä romahtanut hyvin vähään. Lisää nurmikon leikkaamista. Ei enää juuri minkäänlaisia ajatuksia. Kunhan vain jatkaa nurmikon ajamista. 30 minuuttia ja nurmikko leikattu kokonaan. Ei jaksa ajatella juuri mitään. Tietoisuus kaikesta muusta tuntuu jotenkin etäiseltä. Senpäiväiseen aamuun tuntuu olevan aikaa jo ikuisuus. Muu maailma, paitsi piha-alue, tuntuu kuin siltä kuin se olisi olemassa vain vähän.
 
- Websivujen luonti. Kun suunnittelee asioita mielessään, kaikki tuntuu selkeältä, mutta aloittaessaan varsinaisesti tekemään sivuja, tietoisuus alkaa heti tuntua ylikuormittuneelta. Vaikka miten hyvin oli ennen aloittamista hallussa koodaaminen, yksittäisten elementtien graafikoiden toteuttaminen kuvankäsittelyohjelmassa, seinät täynnä "cheat sheettejä" ja "quick referencejä", tarpeelliset nettikuvalähteet ja muut lähteet helposti käsillä, tekstimateriaali valmiiksi kirjoitettuna ja paperilla suunnitelmat piirrettynä valmiiksi, siltikin.. heti kun aloittaa homman työstämisen katoaa kokonaisuuksien käsitys ja ajautuu näkemään vain yksityiskohtia. Hetken aikaa yksityiskohtien parissa vietettyään, katoaa tavoittamattomiin ajatukset siitä miten tehdään se ja se kuvaefekti, ja mistä löytyy se ja se asia netistä ja miten ajattelinkaan tekeväni tekeväni sen ja sen asian. Käytännössä ajautuu siihen tilanteeseen, ettei pysty muuhun kuin "siirtelemään yhtä tikkua kerrallaan" ja toivoa, että vahingossa saisi jotain aikaan.
 
- Lähettyvillä-alueen pienuuteen ja aiempien asioiden muistamattomuuteen liittyy olennaisesti sekin, että identiteetistä tulee hyvin pirstaleinen.
 
- Myös opittujen asioiden käyttöön uusissa ympäristöissä voi muodostua hankalaksi, mikä aiheuttaa sen, että yhdessä tilanteessa voi vaikuttaa osaamattomalta ja toisessa taas vaikuttaa hallitsevan asian erittäin hyvin.
 
- Sanojen merkitykset sotkeentuvat, tullessa käyttäneeksi korvikesanoja muistamattomaksi jääneiden tilalla. Tämä vaikuttaa osaltaa kykyyn ajatella, siinä määrin kuin ajattelu on sanoista riippuvaista.