Yleisilmeen piristämiseen tarkoitettu, satunnaisesti valikoituva kuvituskuva.

 
Omia kirjoituksia: Kuulijan vastuu (2005)
Monien ihmisten mieliin lienee jäänyt lausahdus, että jokainen kantaa vastuuta omista sanoistaan. Mutta onko monikaan tullut ajatelleeksi sanojen vastaanottajan vastuuta? Entä vastuu tämän samaisen kuullun tai luetun eteenpäin välittämisestä? Pystytkö esim. sinä rehellisesti väittämään, että tarkkailet aktiivisesti omaa sanojenkäyttöäsi, pyrkien välittämään viestit eteenpäin mahdollisimman eheänä ja vääristymättömänä? Kyse on eräänlaisesta taidosta, jonka saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii jonkin verran vaivaa.
Muistan kuinka joskus aikoinaan tarhassa leikimme "rikkinäistä puhelinta". Kymmenen lasta istui pitkällä penkillä ja tarhatäti laittoi viestin matkaan kuiskaamalla jotain ensimmäisen lapsen korvaan. Tämä kuultu täytyi sitten kuiskata seuraavan korvaan ja niin edelleen. Kun viesti lopulta saavutti toisessa päässä penkkiä istuneen lapsen, oli hänen tehtävänään kertoa muille missä muodossa viesti oli hänelle päätynyt. Ja kylläpä oli lapsilla hauskaa, kun viesti ei koskaan päätynyt perille alkuperäisessä muodossaan.
 
Kuultu tai luettu viesti voi helpostikin vääristyä jo ensimmäisen henkilön kohdalla ja mitä enemmän viestijöitä matkalla on, sitä epätodennäköisemmäksi viestin ehjänä perille päätyminen käy. Käytännössähän viesteihin sekoittuu mukaan myös viestijän omia ajatuksia ja tulkintoja. Saanen ehdottaa, että ensi kerran vahvistamattoman viestin vastaanotettuasi tai viestiä lähettäessäsi, kysyisit itseltäsi: "onko tämä asia nyt varmasti näin ja kuinka vahvasti uskon niin olevan".