(Yhteiskuntaopin kurssin yhteydessä kirjoitettu viesti kurssilla käytössä olleelle keskustelupalstalle)

--

Mahdollisen mielenpiteen muodostaakseni kävin Susamuru Oy:n tuottaman, kuolemaan liittyvän sarjan kotisivuilla ja siellä sanottiin seuraavaa:

"Viimeiset sanani ei tule seuraamaan päähenkilöiden kuolemaa sairaalasängyn vierellä surevia omaisia kuvaten. Ohjelma menee mukaan tuskaan, kipuun ja ahdistukseen vain, jos päähenkilö tätä toivoo. Viimeiset Sanani tulee kunnioittamaan päähenkilön ja hänen omaistensa tahtoa kaikissa ohjelmanteon vaiheissa."

ja että:

"Viimeiset sanani -ohjelmasarjan tarkoituksena on herättää keskustelua kuolemisesta, suremisesta ja läheisen menettämisestä. Ohjelma pyrkii toimimaan tukevana, lohduttavana ja ajatuksia herättävänä impulssina tv-ohjelmatarjonnassa. Ohjelman esittämisen jälkeen Suomen Mielenterveysseura järjestää puhelinpäivystyksen ja keskustelufoorumin internetiin niille, jotka tuntevat tarvetta keskustella aiheesta."

YLE Radio Suomessa (Taustapeilissä) oli haastattelu aiheesta ja siinä tekijät kertovat, että "kyse ei ole tosi-tv:stä, vaan kyse on dokumentaarisesta kerronnasta". Ja että "siinä kerrotaan enemmän elämästä kuin kuolemasta, ja esim. siitä mitä ehti tehdä elämässä ja mitä olisi vielä halunnut tehdä". Haastattelun mukaan päähenkilö valitsee itse ketä ohjelmassa haastatellaan. Haastateltavana myös Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Tapio Pajunen.

Kati Mikkosen haastattelu Taustapeilissä: http://areena.yle.fi/toista?id=1039586

Ohjelmaformaatti on alunperin Palm Plussan kehittelemä ja heidän sivuillaan hollantilaisilla sivuillaan viitataan asiasta nousseeseen kohuun Suomessa:

"The Finnish press slightly misunderstood the format when YLE announced it, which caused a huge discussion in all (tabloid) newspapers, television programmes and radio shows. A especially held press conference, where a compilation of the Dutch episodes was shown, calmed down the discussion. Palm Plus' chief creative officer, Roy Aalderink, was present to explain the Finnish press about the format and the Dutch experiences.

In every episode of the formatted documentary series, terminally ill people are being portrayed in the last months of their lives. They prepare a videomessage that will be shown to their relatives some months after they have passed away."

Videoclippi formaatista: http://www.palmplus.com/portfoliodetail.aspx?id=41

Ei alkuunkaan vaikuta siltä, että ohjelma tulisi esim. totuttamaan massoja siihen, että kun joku jossain kuolee sillä ei olisi mitään erityisempää merkitystä — turrutusvaikutus. Pikemminkin päinvastoin eli elämän arvostusta pyritään nostattamaan. Tosin, sitä ei vielä tiedä millaisia piiloviestejä ohjelmaan pääsee mukaan. YLE TV2:n esittämässä Punaisessa Langassa, joka on nyt viimeisellä kierroksellaan, on ollut mukana jollain tapaa sairaita haastateltavia tai sellaista esittäviä, jotka ovat jostain syystä käyttäneet tilaisuutta sijoittaa puheeseensa pilkan tasa-arvoa kohtaan — haastateltu käytti sanoja "typerä tasa-arvo".

Muistanpa myös tehneeni ammattikorkeakoulussa viestinnän tunneilla harjoitustyön otsikolla "Tosi-TV — miksi pyrkiä sinne?". Joskohan sieltä löytyisi jotain tähän sopivaa siteerattavaa. Käsittelin työparina kanssa siinä muun muassa siten kuinka tosi-tv:n määritteleminen ei ole kovinkaan helppoa, sillä käsite on laventunut kattamaan monia hyvinkin erityyppisiä ohjelmia. Huomioiduksi tuli mm. aikaansa edellä ollut Gonzo-TV.

[ tekstin lainaaminen alkaa ]

Jo tosi-tv:n alkuajoista lähtien nämä sarjat ovat saaneet suosion lisäksi osakseen myös kritiikkiä. Esim. MTV:n Real Worldia on kritisoitu välinpitämättömästä etiikasta (Reality blurred 2005). Copsia taasen on kritisoitu keskittyneisyydestä köyhien tekemiin rikoksiin. Kritisoijien mielestä sarja antaa vaikutelman, että köyhät ihmiset ovat suurimmalta osalta vastuussa yhteisöissä tehdyistä rikoksista (Reality blurred 2005). Selviytymisarjoihin kohdistuneessa kritiikissa on esiintynyt mainintoja epäinhimillisestä tehtävistä, joita kilpailijat joutuvat käymään läpi, kuten paahtavan auringon alla useita päiviä oleminen ja tarpeiden tekeminen kaikkien muiden nähden.

Piispa Samuel Salmi esitti Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun avajaisjuhlassa puheen siitä kuinka Tosi-tv on voimallisimmin viime aikoina levinnyt maailmankuvamme muokkausväline. Hän ohjaa huomion siihen kuinka "Sosiaalidarwinismin mukaisille vahvemman laeille pohjautuvat julkiset pudotuspelit raapaisevat suuren osan ohjelma-ajasta ja miten nämä ohjelmat kuvastavat paljon oman aikamme pyrkimyksiä."

— — tosi-tv:n käsite on myös laventunut ja se kattaa nykyään suuren joukon huomattavan erityyppisiä ohjelmia. Toisin sanoen tosi-tv:stä on tullut sateenvarjokäsite, jonka alta löytyy useita eri lajityyppejä.

* dokusaippuat (Andy McCoy, Osbourners, Leidit landella)
* dokumentaariset (Airport, Making the Band)
* historian uudelleenkokemiset (The Ship)
* deittailu ja suhteiden kehitys (Temption Island, Miljonääri Joe)
* laki ja armeija (Cops, Judge Judy, Boot Camp)
* muokkausohjelmat / elämäntyylin vaihdokset (Sillä silmällä, MTV Cribs)
* fly-on-the-wall (Big Brother, The Real World)
* kisailut (Heikoin lenkki, Kaunotar ja nörtti, Miljonääri Joe)
* huijaukset (Miljönääri Joe, 25 miljoonan dollarin huijaus)
* kykyjen etsimiset (Idols, Diili)
* jne.

— — Keväällä 2004 IPSOSksen Amerikassa teettämän tutkimuksen mukaan 4/5 Amerikkalaisen mielestä televisiosta tulee liikaa deittityyppisiä ja tosi-tv -ohjelmia. 67 prosentin mielestä kilpailu- ja julkkisdokumenttityyppisiä ohjelmia on liikaa tv:ssä. Lisäksi 82% olivat sitä mieltä, että tosi-tv-ohjelmat eivät oikeasti kuvanneet todellisuutta vaan valtaosa tapahtumista oli keksittyjä ja osallistujat valittu sopimaan tiettyihin rooleihin.

[tekstin lainaaminen päättyy]

Kumminkin, jos onkin niin, että tosi-tv:n määritelmä ei ole aivan selkeä, niin ainakin tai ainakin toivottavasti tämä Susamuru Oy:n tuottama sarja pyrkii autenttisuuteen, eikä tee liikaa kompromisseja draaman tai peräti viihteen kaaren ylläpitämiseksi. Sitä pyrkimystä tekijät eivät edes kiellä, vaan tuovat sen suoraan esiin, että he pyrkivät kuolemaan liittyvän tabun rikkomiseen — kertomalla elämästä.

Toisessa tuotantoyhtiön Susamurun haastattelussa (Nettiradio Mikaeli 2002) yhtiön toimitusjohtaja Kari Voutila kertoo, että "Susamuru haluaa suunnata energioitaan lasten- ja nuortenohjelmiin, dokumentteihin, kulttuuriin, tieteeseen, oppimiseen ja hyvinvointiin. Ohjelmia halutaan tehdä sarjoina, pyritään myös monistettavuuteen ja monimediallisuuteen. Jakelukanaville Susamuru ei tee yhtään ohjelmaa, ohjelmat tehdään ihmisille."

Tosin, archive.org on tallentanut vuodesta 2001 asti heidän nettisivujensa sisällön ja sieltä löytyi muitakin ohjelmatyyppejä kuin mitä he vielä vuonna 2002 ounastelivat tekevänsä, kuten mm. Nelosella esitetty Venäjän Villit Videot ja Ellen Express, mutta kallistus on ollut siihen suuntaan, mihin he alunperin tarkoittavatkin suuntautuvansa. Muita tuotantoja ovat olleet muun muassa Neil Hardwickin Muisti palaa pohjaan, sekä Suuri Kupla, Koiralle Koti, Laatuaikaa -game show ja Ikonin tie -dokumenttisarja.

Lähde:

Huonoja ohjelmia ei kannata tehdä. Nettiradio Mikael. 2002. Saatavissa www-muodossa: [ http://www.foxreality.com/show_list.php