Kosto on meemi. Tämä päätellen siitä, että kaikki pienet lapset eivät sellaista (kostonhalua) syntymästään alkaen omaa. Toisin sanoen, kosto-meemi tarttuu kulttuurin vaikutuksesta. Kostoa voi ajatella erityyppisten kostamisten kattoterminä tai sitä voi pitää kosto-jatkumon toisena ääripäänä, toisessa päässä ollen jotain lievempää, kuten pienen pieni nälväisy.

On olemassa todisteita siitä, että kostonhalusta voi päästä eroon. Tai vaihtoehtoisesti, on olemassa useita ihmisiä, jotka osaavat kätkeä kostonhalunsa. Tähän mahdolliseen kostonhaluun — tai pienen pieneen nälväisyyn — on aina olemassa jokin triggeri, kostonhalun laukaisin. Joskus kostoa voidaan pitää jopa hyväksyttävänä tietynlaisen harmonian säilymisen kannalta, mutta kovin usein kostoon päädytään projisoituneiden tuntemuksien, yllytetyksi tulemisen, väärien luulojen tai silkan katkeruuden vuoksi.

Kahden ihmisen välinen kostonkierre on helpompi saada loppumaan kuin kahden yhteisön välinen vihanpito — esimerkiksi kahden eri kansallisuutta ja/tai uskontoa edustavan välillä. Esimerkin tapauksessa kostonkierteen lopettamiseksi ei riitä vähäinen kostoa metaforoivan padon tilkitseminen muutamasta kohdin, vaan kierteen lopettamiseksi on ryhdyttävä suunnitelmalliseksi ja pitkäjänteiseksi, sekä haalittava apuun kaikki, joilla on aiempaa ymmärrystä kostonkierteen käsittelemisestä.

Eräs kostonhaluun esiin houkuttelevista tekijöistä on vaikeus, kyvyttömyys tai silkka haluttomuus asettua kostonhalun kohteen asemaan. Valikoivan eksistentiaalisesti elänyt kostonhaluinen ei välttämättä omaa sopivaa tai edes lähes sopivaa ymmärrystä, jonka avulla pääsisi lähemmäs kostonhalunsa kohteen ajatusmaailmaa ja maailmankuvaa. Parhaiten toisia ihmisiä ymmärtävät ne, joilla on laaja ja mahdollisimman syvä ymmärrys useista eri asioista, muistakin asioista kuin omaan ydinkiinnostukseen liittyvistä.

Aina ei ole selvää rajaa sen suhteen, missä vaiheessa jonkun kostonhalu on syntynyt ja missä kohdin se on muuttunut silkaksi katkeruudeksi, sekä kuka varsinaisesti on koston tai katkeruuden kohteena. Jonkun kostonhalu on alun perin saattanut alkaa 20 vuotta sitten jotain yhteiskuntaluokkaa kohtaan, mutta vuosien aikana tuo kostonhalu on välillä hiipunut, välillä vahvistunut ja välillä muuttanut muotoaan, sekä kostonhalun/katkeruuden kohteetkin ovat voineet laventua tai täsmentyä koskettamaan esimerkiksi kaikkia itseään älykkäämpiä.

Yksi tapa olla antamatta kostonhimon tai katkeruuden sokaisemien ihmisten vaikuttaa itseensä ja täten olla jatkamatta kosto-meemin levittämistä on pyrkiä näkemään mistä tuo kosto koostuu; mistä aineksista se on rakentunut. Laaja yleissivistys ja elämänkokemus luo tällöin eräänlaisen kilven, johon osuessaan kostonhaluisten ihmisten ammukset pirstoituvat.

[tästä kohdin on poistettu kostonhaluista tekstisisältöä]