Yleisilmeen piristämiseen tarkoitettu, satunnaisesti valikoituva kuvituskuva.
Omia kirjoituksia: Kirjan lukeminen töissä (2007)
"Edellisessä elämässäni" hankkiuduin aina välillä tekemään jotakin duunarihommia -- kategorinen määritelmä -- syystä että palkka oli niin hyvä tai työ sopi hyvin opiskelujen oheen. Luin silloin kirjoja ja luen nyttenkin, mutta jostain syystä kirjan lukeminen duunarihommissa tulkittiin herkästi snobbailuksi, ikäänkuin olisin pyrkinyt kirjan lukemisella - tai pelkällä sen esille ottamisella - osoittamaan olevani tai pitäväni itseäni jotenkin parempana kuin muut.
Harvoja duunarihommia, missä kirjan lukemisella työaikana - siis ei kesken työn, vaan työnteon kannalta hiljaisina hetkinä - ei ollut niin merkitystä, oli työ Postin lajittelukeskuksessa. Se saattoi johtua siitä, että suuri osa postinlajittelijoista oli nuoria opiskelijoita tai muuten vaan leppoisaa vanhempaa väkeä.
Jos työ itsessään oli fyysisesti raskasta, kuten oli esim. tavaranahtauksessa kontteihin ja rekkoihin, tai jos toimi rakennuspurkajana työvälineinä mm. leka -- jolloin myös työväkikin mitä todennäköisemmin oli pelkästään miehistä koostuuvaa - niin tuolloin oli huomattavasti suurempi todennäköisyys, että kirjan lukeminen vaikkapa vain ruokatunnilla sai aikaan kaikenlaisia seuraamuksia jo heti sillä hetkellä tai sitten se käynnisti jonkin muun prosessin. Joko muut ruokailijat alkoivat nostattaa keskustelussa esiin jotain "fiksuja aiheita" tai sitten "itseänsä fiksuna pitävää" kohtaan alkoi esiintymään erilaista syrjintää tai pientä häirintää.
Jos duunarihommissa toimi pienissä ryhmissä (esim. 3-5 henkeä) ja niissä oli miehiä ja naisia sekaisin, kuten oli kyse silloin kun toimin viherrakentajana ja kivetyksien asentajana, ei kirjan lukemisella myöskään ollut suurempaa merkitystä heille, johtuen todennäköisesti siitä, että tuolloin tultiin toisilleen enemmän tutuimmaksi kuin jossain monikymmenmiehisessä porukassa. Tuolloin ongelmana oli pikemminkin se, että ulkopuoliset käsittivät kirjan lukemisen "itsensä parempana pitämisenä". Mainituissa viherhommissa saatoin hommien lomassa istahtaa puun juureen syömään eväitä ja lukemaan kirjaa, sekä kirjailemaan mukana kulkeneeseen vihkoon ylös ajatuksia, joita juolahteli eri aiheista mieleen pitkin työn kulkua.
Painotettakoon, että kyse tässä oli siis tietyillä hetkillä kirjan lukemisesta, ei kirjan lukemisesta millä tahansa ajanhetkellä jossain tietyssä ammatissa. Siltikin, voisikohan asiakaspalvelutyössä lueskella kirjaa työn lomassa? Mitä asiakas ajattelisi, jos esim. veroviraston virkailija ei aivan ehtisi sujauttaa kirjaansa polviensa ja pöydän väliin, asiakkaan jo tupsahtaessa hänen eteensä? Olisiko hänen ensireaktionsa paheksuva? Miksi ihmeessä?
Harvoja duunarihommia, missä kirjan lukemisella työaikana - siis ei kesken työn, vaan työnteon kannalta hiljaisina hetkinä - ei ollut niin merkitystä, oli työ Postin lajittelukeskuksessa. Se saattoi johtua siitä, että suuri osa postinlajittelijoista oli nuoria opiskelijoita tai muuten vaan leppoisaa vanhempaa väkeä.
Jos työ itsessään oli fyysisesti raskasta, kuten oli esim. tavaranahtauksessa kontteihin ja rekkoihin, tai jos toimi rakennuspurkajana työvälineinä mm. leka -- jolloin myös työväkikin mitä todennäköisemmin oli pelkästään miehistä koostuuvaa - niin tuolloin oli huomattavasti suurempi todennäköisyys, että kirjan lukeminen vaikkapa vain ruokatunnilla sai aikaan kaikenlaisia seuraamuksia jo heti sillä hetkellä tai sitten se käynnisti jonkin muun prosessin. Joko muut ruokailijat alkoivat nostattaa keskustelussa esiin jotain "fiksuja aiheita" tai sitten "itseänsä fiksuna pitävää" kohtaan alkoi esiintymään erilaista syrjintää tai pientä häirintää.
Jos duunarihommissa toimi pienissä ryhmissä (esim. 3-5 henkeä) ja niissä oli miehiä ja naisia sekaisin, kuten oli kyse silloin kun toimin viherrakentajana ja kivetyksien asentajana, ei kirjan lukemisella myöskään ollut suurempaa merkitystä heille, johtuen todennäköisesti siitä, että tuolloin tultiin toisilleen enemmän tutuimmaksi kuin jossain monikymmenmiehisessä porukassa. Tuolloin ongelmana oli pikemminkin se, että ulkopuoliset käsittivät kirjan lukemisen "itsensä parempana pitämisenä". Mainituissa viherhommissa saatoin hommien lomassa istahtaa puun juureen syömään eväitä ja lukemaan kirjaa, sekä kirjailemaan mukana kulkeneeseen vihkoon ylös ajatuksia, joita juolahteli eri aiheista mieleen pitkin työn kulkua.
Painotettakoon, että kyse tässä oli siis tietyillä hetkillä kirjan lukemisesta, ei kirjan lukemisesta millä tahansa ajanhetkellä jossain tietyssä ammatissa. Siltikin, voisikohan asiakaspalvelutyössä lueskella kirjaa työn lomassa? Mitä asiakas ajattelisi, jos esim. veroviraston virkailija ei aivan ehtisi sujauttaa kirjaansa polviensa ja pöydän väliin, asiakkaan jo tupsahtaessa hänen eteensä? Olisiko hänen ensireaktionsa paheksuva? Miksi ihmeessä?