Iltalukiossa, jota parhaillaan käy, oli historiankurssilla viikon teemana diktatuurien nousu, jonka yhteydessä piti vastailla muutamaan kysymykseen. Kysymys nro 1 oli: " Mitkä syyt edesauttoivat kansallissosialismin nousua ja sen kannatuksen kasvamista Saksassa (Weimarin tasavallassa)?". Oppikirja käsitteli asiaa kokonaisen kolmen sivun verran ja varsinaiseen tehtävään vastasinkin sen pohjalta, mutta vastaamisen jälkeen tuli tunne, että voisihan tuota asiaa pohdiskella hieman enemmänkin. Weimarin tasavallan aikaisesta Saksasta en tätä ennen ole suuremmin ole omannut tietoa, eikä natsit ja kansallissosialismikaan ole olleet niitä aiheita, joita edes juuri koskaan ajattelisin. Alla olevat tuumailut pohjautuvat ilman lisätiedon hankkimista saavutettavissa olleisiin ajatuksiini. Parissa kohdassa tein silkan arvauksen, kuten siinä, josko

---

Väittäisin heti ensi alkuun, että loppujen lopuksi kyse on siitä, kenellä on valtaa muihin ihmisiin nähden — edes vähäsen tai sitten paljoltikin — ja kenellä on paremmat oltavat kuin joillain toisilla. Harvempi jo hyvin toimeentuleva haluaa antaa taloudellisen ja muun asemansa rapistua. Tämän vuoksi mm. aristokraatit, upseeristo, maanomistajat, keskiluokka, korkea virkamiehet ja osa sivistyneistöä mieluummin käännytti lisää väkeä natsien puolelle kuin oli natsien näkökulmasta natsien vastustajia. Listatut, ehkä poislukien keskiluokka – koska sitä ei oltu listattu kirjassa, olivat jo kansallissosialismin synnyttämisen tuumailun hetkillä tasavallan vastustajia.

Työttömyys oli ennen kansallissosialistien valtaannousua niin suurta, että työttömien ja ns. heikommassa asemassa olevien (*) — sen tarkemmin heitä määrittelemättä — käännyttäminen natsien näkökulmien kannalle oli paljon helpompaa kuin parempina aikoina.

Natsien pääteesejä oli se, että "arjalainen rotu" oli ylempänä muita rotuja, ja kansa piti puhdistaa "vääränlaisista ihmisistä". Se missä määrin "aito arjalainen" vihasi juutalaisia, on tulkinnanvaraista. Osa saattoi todella uskoa propagandan sellaisenaan, osa näki sen lävitse, mutta tuki tai ainakin oli mukana kasvavaa valtavirtaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuressa määrin Saksan suuret ja työllistävät rakennushankkeet mahdollistuivat rikkailta juutalaisilta saaduilla rahoilla? Osa juutalaisista onnistui hidastamaan itseensä kohdistuvan vainon esiintymistaajuutta, maksamalla suuria rahallisia korvauksia. Osalta omaisuus ja varallisuus takavarikoitiin, osa maksoi hirmusummat päästäkseen pois maasta. Ja kuinkahan paljon Saksa hyötyi juutalaisten tiedemiesten jo tehdystä tutkimustyöstä, jonka arvatenkin omivat itselleen?

Kansallissosialistinen hallitus ilmeisestikin todella onnistui kohottamaan ns. kansallista itsetuntoa, mikä osaltaan on saanut ainakin osan kansaa ajattelemaan, että "hyvin menee, jatkakaa vaan.."

Kun juutalaisten ja Mischlingenien (ks. lainaus alla) osuus väheni prosentuaalisesti, heidän tultua tapetuksi tai karkotettua maasta, oli hallituksen helpompi esittää argumentteja kuten: "Työttömyys on laskenut!".

Avainkysymys oli niiden saksalaisten asema, jotka olivat syntyperältään vain osittain juutalaisia. Natsit käyttivät heistä nimitystä Mischlinge, joka tarkoitti, että he olivat rotujen sekoitus. Kiista natsipuolueen (joka halusi heittää verkon mahdollisimman laajalle) ja siviilihallinnon (joka halusi kaventaa määritelmää käytännön syistä) välillä ratkaistiin täydentävin asetuksin. Natsit joutuivat ottamaan huomioon juutalaisten laajamittaisen sulautumisen saksalaisväestöön. Sukupolvien mittaan oli tapahtunut niin paljon väestöryhmien välisiä naimakauppoja, että juutalaisen puolison ottaneiden ja jonkinasteisen juutalaistaustan tunnustamaan joutuneiden lukuisassa joukossa olisi saattanut syntyä kapinahenkeä, jos laeista tehtäisiin liian ankarat.

Natsien rotuteoreetikkojen mielestä avain olivat Mischlingin isovanhemmat. Ne, joilla oli kolme täysin juutalaista isovanhempaa, määriteltiin juutalaisiksi. Ne, joilla oli kaksi, katsottiin juutalaisiksi vain, jos he olivat myös uskonnoltaan juutalaisia tai naimisissa juutalaisen kanssa. Tämä ei kuitenkaan vapauttanut puolijuutalaisia natsiterrorista. He eivät kuitenkaan olleet arjalaisia eivätkä siis täysivaltaisia Sakuun kansalaisia. Heidät oli luokiteltu »ensimmäisen asteen mischlingeiksi», ja heidän olemassaoloaan varjosti jatkuvasti kasvava uhka. (Edmonds ja Eidinov, 2002, s. 27)

Natsit vierittivät syitä esim. tuhopoltoista vastustajiensa niskoille ja saivat tällä tavoin eräänlaisen oikeutuksen vastustajiensa (vasemmisto) tukahduttamiseen. Tämä herättää minussa assosiaation keisari Augustuksen toimintaan ajanlaskun alkupuolelle. Yhtymäkohtina yleinen mielipide, varsinaisten tarkoituksien naamioiminen, syiden vierittäminen muiden niskoille ja pitkäjänteinen propagandan levitys. Otteita Arto Kivimäen ja Pekka Tuomiston (2000) kirjasta Rooman keisarit:

Octavianuksen yksinvaltiuden tiellä oli seuraavana vastassa Antonius, jolla varmasti oli myös omat suunnitelmansa Octavianuksen syrjäyttämiseksi. Octavianuksen ainoa etu Antoniukseen nähden oli se, että Antonius oli kaukana Roomasta ja Italiasta. Käytännössä se merkitsi sitä, että Octavianuksella oli tiedotusvälineet hallussaan ja että hänellä oli tilaisuus kääntää propagandan avulla yleinen mielipide Antoniusta vastaan. Mutta tämä vaati aikaa ja osaamista. Siihen hänellä oli taitavia apujoukkoja, se oli hänen ainoa keinonsa, jossa hänen oli onnistuttava. (s. 46)

Sotaa ei siis julistettu Antoniusta, vaan Kleopatraa vastaan, ja syyt olivat poliittiset. Vaikka Octavianuksen päävihollinen oli Antonius, hänen propagandassaan pääviholliseksi oli nostettu Kleopatra. Jos Antonius ei olisi ollut liitossa Kleopatran kanssa, Octavianus tuskin olisi ollut kiinnostunut Egyptistä. Näin sota saataisiin näyttämään ulkopoliittiselta, jolloin Octavianuksen oli helpompi väittää toimivansa koko Rooman puolesta — ulkoisen vihollisen avulla on helppo saada laaja kannatus. (s. 50)

Se mikä itseä juuri tässä kirjoitushetkellä jäi mietityttämään, on se, että millä houkuttimilla tai annetuilla tulevaisuuden skenaarioilla nuoret on saatu tukemaan natsismia. Onko heihin kohdistettu jotain juuri heitä ajatellen räätälöityä propagandaa, vai ovatko heidän vanhempansa olleet heitä sellaiseeen kasvattamassa? Mitähän mahtaisivat nuoret ja lapsetkin ajatella tälläisestä saadusta opista vanhemmalla iällä? "Kiitti vaan iskä!"

Tai voisi se vanhempi tässä tapauksessa edustaa kumpaa sukupuolta tahansa, sillä muistelen myös nykypäivänä ilmestyvissä lehdissä olleen kertaalleen vuoden 2007 jälkimmäiselle puoliskolla artikkeli, jossa käsiteltiin yhden henkilön sota-aikana (1. maailmansota?) ottamia valokuvia, joissa upseerismiehet poseerasivat naispuolisen siviilihenkilöstön kanssa ja kaikilla oli niin kovin huljattoman hauskaa ja iloista.

Edelleen tuon ajan joidenkin nuorien käytöstä mietiskellen, huomaan, että ajatukset vievät herkästi kohti Venäjällä toimivaa Nashi-nuorijärjestöä. Jotkit tahothan ovat jo ehtineet verrata sitä Hitler-nuoriin. Mitään varsinaista näkemystä en vielä ole muodostanut Nashi-järjestöstä, vaan käsitykseni siitä ovat irrallisista eri medioiden tarjoamista informaation paloista koostuva tilkkutäkki.

Esim. Tietokone-lehdessä oli mainintaa järjestön jäsenen tekemästä nettihyökkäyksestä Viroon (Laurio, 2007) ja The New York Timesin verkkosivuilta löytyy video (2007), jossa esitellään tätä järjestöä otsikolla "The Putin Generation". Paljon nättejä ja nuoria kasvoja näyttää siitä järjestöstä löytyvän, mutta silti se on saanut toiminnallaan osakseen runsaasti negatiivissävyistä aikaa eri medioissa. Pro Karelia -yhdistyksen Veikko Saksi ilmaisee hämmästyksensä tähän tapaan:

On uskomatonta, että venäläisiä nuoria voidaan rahan voimalla, valheilla, agitaatiolla ja vallan läheisyyteen pääsemisen lupauksilla viedä tällaisiin tilanteisiin. Mitä tapahtuu, jos he yhtenä päivänä oivaltavat, millaisia tahdottomia vallankäytön nukkeja heistä on tehty? (Saksi, 2007)

Kuten alussa sanoin, loppujen lopuksi kyse on siitä, kenellä on valtaa ja kenellä menee toisia paremmin ja kuinka pysyä siinä asemassa. Jos asemansa vähintäänkin säilyttäminen edellyttää viattomienkin ihmisten mustamaalaamisen, niin sitten tuli tehdyksi. Ei Hitlerillekään paljon se merkinnyt, että silloin kun hän itse oli vain huonosti toimeentuleva maalaamiensa taidemaalauksien kauppias, juutalaiset olivat niitä, jotka hänelle tukeaan antoivat:

Vuosina 1910—13 työtön Hitler pysyi Wienissä hengissä juutalaisten kodittomille osoittaman hyväntahtoisuuden varassa — sitä tuki muun muassa Popperin isä — sekä niiden juutalaiskauppiaiden avulla, jotka ostivat hänen kuviaan. (Edmonds ja Eidinov, 2002)

(*) Tämä ilmaisu on erittäin kompressoitu ilmaisu ja siitä voi tehdä mitä erilaisempia vääriä tulkintoja kirjoittajasta itsestään. Enemmän täsmällisempi jaottelu perustuisi esim. ideologisiin tai aatemaailmallisiin jaotteluihin, jolloin yhtenevän tai suurinpiirtein yhtenevän ajatusmaailman omaavat ihmiset —kaikista kuviteltavissa olevista sääty- tai muista luokista -— muodostaisivat oman kategoriansa. Nyt tulin käyttäneeksi sellaisten kuviteltujen ryhmien nimiä, joita ei oltu listattu siinä toisessa listassa. Vertaa: "aristokraatit, upseeristo, maanomistajat, keskiluokka, korkea virkamiehet ja osa sivistyneistöä" vs. "työttömät ja ns. heikommassa asemassa olevat". Varsin keinotekoinen vastakkainasettelu, mutta pidempi selitys.. olisi pidentänyt tekstiä(?).

Edit: lisätty huomautus työttömien ja ns. heikommassa asemassa olevien määritelmästä — tai pikemminkin sen puutteesta — 19.01.2008