Siitä en ole varma, olisiko ylin kontrolli valtiolla vai jollai muulla taholla, mutta tämä pienestä pitäen valvontaan, seurantaan ja seuraamiseen totuttaminen on ollut käynnissä jo pitkään. Siinä samalla kun nuoret ovat siihen tottuneet, ovat jo pidempään aikuisena olleet tottuneet siihen myös.

Tämä ei kumminkaan tarkoita sitä, että kyse olisi vain passiivisesta alistumisesta valvontaan, vaan he haluavat päästä osalliseksi valvojina olemisesta. Jos heillä ei itsellään ole sopivia välineitä, he pyytävät ne jotain pientä vastapalvelusta vastaan sosiaaliselta verkostoltaan, johon voi kuulua esim. elektroniikan taitajia.

Tulevaisuudessa valvontokontrolli ei varsinaisesti ole valtiolla, jo siitä syystä, että valtio ei ole ihminen, vaan oikeushenkilö. Oikeushenkilö ei ole sellainen olio, joka pystyisi toimimaan esim. impulsiivisten halujen pohjalta, paitsi siinä tapauksessa, että oikeushenkilö eli tässä valtion ja kaikki sen virastot ja niissä toimijat olisivat kauttaaltaan — tai ainakin valvontaprosessin vaatiman reitin osalta — niin yksimielisesti ajattelevia, ettei oikeushenkilön halujen toteuttamisessa olisi ylimääräistä viivettä. Uskoisin, että toistaiseksi ainakin Suomessa eri tavoin ajattelevia ihmisiä valtion virkojen piiristäkin löytyy. Toisaalta, ehkä ajattelen tämän valvonnan toteuttamiseen vaadittavan reitin liian monimutkaisesti. Olikohan se Supo miten autonominen organisaatio? Nyt en jaksa muistaa.

Palatakseni vielä kansan valvontaan ja valvomiseen totuttautumiseen.. kansa alkaa jo pikku hiljalleen olla tottunut esim. GPS-laitteisiin, Google Mapseihin, asuntojen hintatietojen julkistuksiin netissä, Big Brothereihin, sekä saatavilla oleviin tai itserakennettaviin salakuuntelulaitteisiin. Mitä helpommaksi tiedon saaminen muista ihmisistä ja maailmasta yleensä, käy, sitä enemmän heitä alkaa himottaa saada tätä tietoa lisää — mitä tarkempaa tietoa, sen parempi — ja käyttää sitä jollain tavoin omaksi hyväkseen.

Tuleva ajatuspoliisi ei ole hierarkinen järjestelmä, joka alkaa esim. Suposta ja laajenee sitten aliverkostoiksi, joka vastaa toimistaan ylemmällä tahoille. Tulevaisuudessa kansa tulee itse tarkkailemaan toinen toistaan, eivätkä nämä yksittäiset kansalaistarkkailijat ole vastuussa kenellekään muulle kuin niille sosiaalisille verkostoille, joihin kuulumisen ehtona saadun tiedon saattaminen verkoston käyttöön, on. Vastineeksi tarkkailustaan nämä kansalaiset saavat verkostolta jotain suoraa hyötyä itselleen tai sitten vastine on sitä, että verkosto lupaa olla tarkkailematta juuri sitä kansalaista.

Aluksi tämä muiden tarkkailu on näillä kansalaistarkkailijoille ihan silkkaa hupia — kuherruskausi — mutta myöhemmin kyynisyys ja kaipuu palata aiempaan tilaan, alkaa tulla esiin. Siinä vaiheessa on jo myöhäistä. Toisaalta, siinä vaiheessa kansalla on varmaan tarjolla jo jotain muita huvituksia.