Siihen aikaan kun Tiberius oli Rooman imperiumin keisarina (14jKr. — 37jKr.) syntyi ilmiantajien ammattikunta:

Kuka tahansa saattoi syyttää ketä tahansa miltei mistä tahansa. Syntyi ilmiantajien ammattikunta, joka elätti itsensä sillä, että sai provisiona kolmanneksen kuolemaantuomitun takavarikoidusta omaisuudesta. (Kivimäki ja Tuomisto 2000, s. 65)

Voinee olettaa, että tuohonkaan aikaan ilmiantajat eivät halunneet tyytyä ilmoittelemaan vain sellaisesta, jonka olivat sattumalta tulleet havainneeksi kadulla tallustellessaan, vaan he pyrkivät aktiivisesti löytämään ja luomaan jotain ilmiannettavaa. Ilmiannettavan asian luomisella viittaan tässä siihen, että saatettiin kehitellä ennalta kokonainen tarinan, jonkalainen tapahtumasarja pyrittiin viemään läpi todellisuudessa. Analogia Ilkka Kanervan syrjäyttämiseen voisi toimia tässä suht hyvin. Paitsi siinä tapauksessa, että Ilkka Kanerva oli itse mukana itsensä syrjäyttämisjuonessa.

Ollessaan matkalla vuonna 14 jKr. Augustus sai Napolista lähdettyään ripulin ja kuoli Nolassa 19. elokuuta. Kuollessaan hän kyseli ystäviltään, oliko hän näytellyt hyvin osansa elämän näytelmässä. Ystävien poistuessa hän alkoi puhua kreikkaa sanoen, että taputtakaa, näytelmä on päättynyt. (Kivimäki ja Tuomisto 2000, s. 56)

Mutta niistä ilmiantamisen keinoista.. antiikin aikaan ei ollut käytettävissä yhtä näppäriä havainnointi- ja tallennusvälineitä kuin nykyään, eivätkä ilmiantajat voineet käyttää alihankkijoina tai konsultteina tietotekniikkarikoksiin erikoistuneita kräkkereitä. Nykyään tämä ei tuota niin suurta ongelmaa, sillä tietotekniikan ja elektroniikan hinnat ja saatavuus ovat asettuneet sopivaksi kenen tahansa hankittavaksi. Jos naapurisi haluaa tarkkailla minkälaista keskustelua käyt olohuoneessasi, on tarjolla valtava määrä erilaisia mikrofoneja, äänisignaalin vahvistimia ja suodattimia, sekä tietokoneohjelmia äänen jälkikäsittelyyn. Hinta? Ei paljon mitään.

Erilaisista menetelmistä ja tekniikoista on enemmin kerrottu Tahdittomuuden.hoito.org -sivustolla, enkä niitä tässä käy enää tarkemmin luettelemaan. Olennaista on ymmärtää se ajatus, että erityyppistä havainnointia ja tarkkailua eivät estä näennäisesti esteen muodostavat betoniseinät, eivätkä tietoliikennettä suodattamaan tarkoitetut reitittimet. Ei vaadita kovin kummoistakaan "konsulttiverkostoa", jotta sen käyttöön tarjoaman tietotaidon pohjalta voi tarkkailla periaatteessa ketä vain, sillä tarkkuudella kuin on halu ja tarve. Varsinkin kun varsinaiset laitteet ja ohjelmistotkin ovat niin helpoimmillaan niin idioottivarmoja, että lapsikin niitä lyhyen opetustuokion jälkeen osaa käyttää.

Ilmiantajien tarkoitukset voivat olla itsekkeitä, jolloin tarkoituksena on lähinnä omaa etua lyhyellä ajanjaksolla hyödyttävä toiminta, jossa kilpailijaksi koetulle taholle aiheutetaan haittaa.

Ilmiantajien tarkoitukset voivat olla myös jonkin monijäsenisen yhteisön konformistisuuden, ajatusten ja arvojen, ylläpitämiseen liittyviä, jolloin yhteisön normeja ja sääntöjä vastaan rikkovat voidaan havaita. Tähän tarkoitukseen liittyvät metodit voidaan kategorisoida kahteen ryhmään siten, että toisessa on kohteen salatarkkailu ja toisessa on jäsenten avoin osoitus siitä, että he ovat toteuttaneet yhteisön yhteiseksi määritellyn tahdon. Esim. Venäjän vaaleissa tiettyä puolta kannattavat vaativat toisia äänestäjiä ottamaan äänestyslipukkeeseen tekemästään merkinnästä valokuvan kamerakännykällä, mikä todistaisi äänestysmerkinnän tekijän valinneen "oikein".