"besserwisserin, joka haluaa joka välissä osoittaa, että hänellä on käsiteltävästä asiasta laajemmat tiedot, taidot ja kokemus, kuin alustajalla tai ainakin hän on muita kuuntelijoita etevämpi."

Tuossa merkityksessä olen itsekin ollut havainnoivinani kysäistä sanaa käytettävän, mutta olenpa myös pistänyt merkille, että joskus sitä sanaa käytetään liian herkästi tai ihan vain pahansuopaisuuttaan. Pahansuopaisuudesta voisi olla kyse silloin, kun joku esim. koululuokassa omaa jo ennestään opiskeltavasta aiheesta -- tai osasta siitä -- enemmän tuntumaa kuin moni muu samalla luokalla ja yksi luokkalaisista päättää alkaa usuttamaan muita pitämään tuota paremmin tietävää juuri sellaisena ärsyttävänä besserwisserinä.

Ja kun tuo paremmin tietävä vain sattui olemaan innostunut aiheesta ja on jo sisäistänyt sen niin hyvin, että hänen on helpompi käsitellä asiaa mielessään ja kehitellä aiheeseen liittyen monenlaisia kysymyksiä. Ongelmallista näissä mahdollisesti opettajan kannalta kiusallisissa kysymyksissä voi olla se, että opettaja -- tai luennoitsija -- ei ollut valmistautunut vastaamaan juuri niihin kysymyksiin, vaan oli orientoitunut oppituntia keveämmän kaavan mukaan eli siten kuin olisi opettamassa niitä vähemmän tietäviä. Oppitunnin sisällöstä sinänsä ei vielä pysty tekemään päätelmiä siitä, kuinka laajat tuon opettajan tiedot itseasiassa ovatkaan.

Riippuu paljolti siitä millainen luokka on kyseessä ja millaisen roolin ja persoonanpiirteet tuo opettaja/luennoitsija on opetustoimessaan ottanut käyttöönsä, mutta voisin kuvitella, että imagonsa puolesta herkkähipiäisiä löytyy useitakin.

Silloin kun besserwisseriksi ei kutsuta pahansuovassa mielessä, vaan pikemminkin vähemmälle jääneiden havaintojen analysoinnin ja besserwisseriksi kutsuvan oman temperamentin vuoksi, saattaisi ehkä monastakin olla ollut osuvampaa käyttää sanan besserwisseri sijaan jotain muuta ilmaisua. Vaikkapa "henkilö, joka kaipaa vuoropuhelua sellaisen henkilön kanssa, jonka kokee pystyvän kehittämään henkilön ymmärrystä käsillä olevasta aiheesta, muttei malta pysyä niissä rajoissa, joiden kattamia asioista olisi tarkoitus käsitellä juuri sillä oppitunnilla". Tämän voisi yhdistää vaikkapa tuohon Rosan mainitsemaan esimerkkiin logiikan peruskurssista.

--

Mitä tulee tuohon tuppisuukulttuuriin, niin onko sellaista oikeasti olemassakaan kouluissa ja oppilaitoksissa? Tai siis.. kun liitetään yhteen sanat "tuppisuu" ja "kulttuuri" herää päässäni mielikuva opetustilasta, jossa suurin osa luokkaa on ihan hiljaa vaan suu myrtsillään.

Ja sitäpaitsi.. tuon "tuppisuu" sanan perinteinen negatiivinen merkitys on myös sellainen, johon on luvattoman helppo assosioitua, vaikka kyse olisi aivan jostain muusta kuin silkasta "halusta olla suu kiinni eikä sanoa eikä ajatella mitään".