3. Pohdi, miten antiikki ilmenee tänä päivänä eli mitkä asiat antiikista ovat säilyneet meidän päiviimme asti.

Tähän päivää asti säilyneet asiat voi kuvitella voitavan jakaa kahteen luokkaan, joista toisessa ovat konkreettiset asiat (papyruskääröt, ruukut, miekat, maalaukset, kirjallisuus, kolikot..) ja toisessa nykyihmisten mielistä luotavissa olevat tarut ja perimätieto. Tosin esim. kirjallisten teoksian sisältö ei mitäänkään itsestäänselvästi luo autenttista kuvaa siitä minkälaista jonakin ajanjaksona on ollut. Perimätietokin voi luotettavuudeltaan olla täysin epäkelpoa. Mutta kun tutkimusmateriaalia vain on riittävästi, sen pohjalta voi tehdä varsin hyviä päätelmiä siitä onko jotain tai jonkinlaista ollut antiikin aikana ja sitten miettiä onko tuo jokin tai jotain säilynyt sellaisenaan tähän päivään asti.

Amfiteattereita, kilparatoja, temppeleitä, kaupunkiraunioita ja muita aikansa monumentteja on säilynyt suht hyvin näihin päiviin asti. Kirjallisista teoksista on vuosisatojen aikana painettu useita painoksia, joiden sisältö voi hyvinkin olla täsmälleen sama kuin silloin joskus. Tai sitten ei. Lakikokoelmia roomalaisilla oli ja niitä on kehitetty edelleen, mutta sitä on vaikea sanoa missä määrin ne vastaavat nykyisiä lakejamme (esimerkiksi Suomen lakia). Yhteys on nähtävissä, mutta voidaanko sanoa, että sen aikaiset lait ovat täsmälleen ottaen säilyneet, sen on jo eri asia.

Ihmisten käytös voisi olla jotain sellaista, jonka voi sanoa säilyvän samankaltaisena läpi vuosisatojen. Aina on olemassa niitä, joilla on valtaa, niillä joilla sitä on vähemmän ja niitä jotka haluavat sitä lisää. Ja niitä joita väittävät muille heillä olevan sitä, vaikkei sitten suuremmin olekaan. Aina on olemassa epätasapainotiloja, joissa joku tai jokin taho ei ole tyytyväinen asemaansa. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka kokevat väkivallan olevan näppärämpi keino ratkaista ongelmia kuin retoriikka. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tietävät millä keinoin hallita ihmisiä ja millaista tekemistä massoille pitää järjestää, jotteivat he ala ajatella itsenäisesti.

Joistakin antiikinaikaisista asioista voi sanoa muodostuneen ihmisten mieliin arkkityyppejä, asioiden ensimmäisiä muotoja, joista kaikki muut muodot on johdettu tai joihin ne pohjautuvat. Tämä on hieman laveammin määritelty kuin jonkin asian säilyminen eksaktisti. Tässä mielessä esim. kuvanveistollisen tyylin tai rakennustavan voi sanoa säilyneen ja sitä käytettävän edelleen. Hippokrateen valakin on säilynyt, vaikkakin hieman muuttuneena. Platoniin viitataan nykyihmisten puheissa aina silloin tällöin ja hänen kirjoittamaansa saattaa assosioitua mieleen kesken aamuteen hauduttelun, joten voi sanoa, että hän on säilynyt tähän päivään asti. Stoalaisuudenkin harjoittajia voi hyvin kuvitella löytyvän tänäkin päivänä. Sarjakuvasankari Asterix muistuttaa "hulluista roomalaisista", teatteriesityksien voi ajatella pohjautuvan kaikkien aikojen ensimmäisiin teatteriesityksiin ja elokuvayleisö nauttii oman versionsa menneiden aikojen tapahtumista kertovista elokuvista (huolimatta historioitsijoiden niistä mahdollisesti esittämistä virheistä).

Korkeakoulutuksen antiikin aikainen monipuolistuminen voi hyvinkin peilata jossain määrin nykyaikaista korkeakoulumallia, mutta eiköhän siihenkin ole ehditty ottamaan oppia Atlantin takaa, Itä-Aasiasta ja monelta muultakin suunnalta, johon roomalaisen, makedonialaisen, jne. valloittajan valtakunta ei koskaan edes ehtinyt rajojaan laajentaa. Ja oliko se Demokritos nyt varmasti ainoa joka keksi atomit? Antiikin ajasta voi kyllä ammentaa esim. strategioita sodankäyntiin tai käänteisesti välttää niitä analysoimalla miten ei ainakaan kannata sotia. Aleksandrian kirjasto on edelleen toiminnassa, tosin legendojen mukaan se tuhoutui tulipalossa. Näytelmien lajit kuten komedia, draama ja mimiikki ovat edelleen käytössä.

Seuraava väite sofistiikasta on hyvin säilynyt nykypäivään asti: "argumentin todellinen looginen totuudenmukaisuus oli täysin yhdentekevää — ainoastaan tuomarin tai yleisön tekemä lopullinen päätös määritteli sen, mikä oli totta ja mikä epätotta. Kun puhuja vetosi tuomitsevan osapuolen ennakkoluuloihin ja tunteisiin, hän saattoi saada tämän puolelleen, ja näin hänen käyttämästään epätodesta argumentista tuli lopulta tosi."