Alla on läjä irtoajatuksia liittyen "antiehdollistamiseen". Olen kirjaillut ajatuksiani ylös, sen kummemmin jälkeenpäin editoimatta (lähinnä isot alkukirjaimet ja pilkut paikoilleen, sekä jotain pientä lauseiden järkevöittämistä), vähän sinne sun tänne tekstikappeleita tiputellen. Itselleni minun ei tarvitse selittää asioita niin yksityiskohtaisesti, eikä ilmaisullisestikaan aivan täysjärkisesti. Lähinnä tekstin kirjoittaminen on mahdollistanut jonkin etäisen ajatuksen tavoittamisen, kun teksti mahdollistaa ajatusten peilaamisen ja jäsentämisen. Kun ajatus on tavoitettu tai muuten vain tuli käytyä jokin asia läpi tekstin kautta, voinkin monasti, periaatteessa, heittää koko tekstikappaleen menemään. Tarpeeksi kun kaikkea erilaista ajatusta käy läpi, löytää uusia yhdistelmiä ja assosioituu ideoihin, joita ei aiemmin ollut tavoittanutkaan.
 
Osa näistä on ihan silkkaa kukkua, hypoteesi (tai jotain hutaisten mietittyä) joka pälkähti päähän ja jota teki mieli kokeilla ja joka ei toiminutkaan ihan sellaisenaan.
 
Alla olevat tekstinkappaleet eivät siis vastaa yksi yhteen ajatusteni kanssa, vaikka aina löytyy suuri joukko tolvanoita, jotka eivät osaa nähdä kerrottujen asioiden "ohi". Näitähän riittää. Minä sentään olen älykäs.
 
Tunsitko sen? Edes ohimenevän vitutuksen tunteen? Tai halveksinnan halun? Hyvä, sitten ei kun äkkiä lukemaan eteenpäin, niin jää paremmin mieleen.
 
--
 
Kaupungista poismuutto ja taas takaisin. Jos haluaa karsia itselle tarpeettomia assosiaatiolinkkejä, onnistuu se näppärästi kun muuttaa toiseen kaupunkiin. Aiemmassa kaupungissa esiintulevien ehdollistumien tietoisuuteentulemistodennäköisyys suorastaa romahtaa ja käytön puutteessa ne näivettyvät pois. Ne mitä niistä haluaa säilyttää, voi tuoda tietoisuuteensa tarkoituksella ja täten vahvistaa niitä. Asiaa helpottaa myös se, jos valehtelee muille olevansa kotoisin jostain muusta kaupungista, kuin mistä onkaan. Tällöin väitetystä kaupungista ei löydy ketään, joka voisi kertoa sinusta lisätietoa jotta todennäköisyys sille, että joku toisi keskusteluissa esille lähtökaupunkisi ja sitä kautta sieltä peräisin olevat ehdollistumat.
 
Jo muutaman kuukauden kuluttua voi palata tuohon todelliseen lähtökaupunkiin, eikä aiemmin kenties häiritsevien kohteiden tai asioiden havaitseminen tai muistaminen saa automaattisesti/assosiatiivisesti aikaan ahdistusta, ärtymystä ja huonoa mielialaa. Ei vaikka niitä suorastaan tietoisesti tuijottaisi ja odottaisi joidenkin tunteiden heräämistä. Hyvät asiat taasen herättävät ne hyvät tuntemukset, jotka halusikin niiden herättävän.
 
Kirjain kerrallaan. Jos joku on toistanut sinulle monta kertaa jotain tiettyä sanaa, pääset eroon tästä vaivasta, kun muokkaat kirjain kerrallaan tuon moneen kertaan lausutun sanan toisenlaiseksi. Pari kierrosta riittää. Toimii ainakin kaksitavuisilla sanoilla.
 
Älä toista samaa kaavaa. Jos huomaat, että jonkin tietyn asian jälkeen, teet tietyn asian ja sen jälkeen sen tietyn asian, riko tämä kaava (jos haluat). Toisto vahvistaa olemassa olevia kytkentöjä.
 
Monimutkainen sana. Pystyisikö keksimään jonkin monimutkaisen sanan, joka ei tarkoita mitään, eikä assosioidu mihinkään, mutta jota toistamalla heti sen jälkeen kun aiemmin lausuttu häiritsevä sana on tullut tietoisuuteen, pystyisi ohjaamaan sanasta heräävät assosiaatiot "romukoppaan", eivätkä ne pääsisi itseään häiritsemään. Tarpeeksi toistamalla tästä tulisikin oppi, jota ei tarvitsisi erikseen itselleen jatkuvasti toistaa, vaan kaava toimisi automaattisesti?
 
Kutsumasana. Mitä jos antaisi näille häiritsevillä sanoille jonkin oman kutsumasanan, jolla ne voisi kategorisoida ja heittää kaiken kerralla menemään tai sysätä jonnekin mielen uumeniin ikuisesti piiloon?
 
--
 
Entä esineet, joista tulee mieleen jokin assosiaatio? Miten tälläisen ehdollistuman voi rikkoa? Tai oman kehon liikesarjat tai jokin sormella osoitettava kohta itsessä? Tai jokin sana tuo jotain tietoisuuteen tai jokin ilme tuo jotain tietoisuuteen tai mikä muu vain.
 
Voisiko näiden tapauksessa soveltaa sama kuin "kirjain kerrallaan" -kohdassa?
 
--
 
Musiikkikappaleiden introsäkeissä on mahdollista luoda uusi ehdollistuma, kun alku on samanlainen kuin jossain aiemmin tehdyssä ja lopulta intron alku alkaakin tuoda tämän uuden asian tietoisuuteen.
 
--
 
Kieltämisen välttäminen. Joitain mainoksia saattaa yrittää väkisin vältellä, jotteivat ne pääsisi vaikuttamaan, mutta sitten ne ovat jatkuvana riskinä. Mutta jos tekeekin niin, että antautuu katsomaan niitä ja todella miettii mainostettavia tuotteita, rehellisesti. Jos tuote on todella huono, tuotteen mainokset eivät tule enää vaikuttamaan sinuun kovinkaan tehokkaasti.
 
--
 
Hyväksymisen kautta tapahtuva kyllästyminen. jos jokin asia ärsyttää, ja se tuppaa tulemaan tietoisuuteen aivan tarpeettoman usein, hyväksy se. Näe siinä esiintyvät positiiviset puolet (etsi ne) ja hyväksy ne ihan sellaisenaan. Älä ajattele, että tuo asia olisi pelkkää 100%:sta pahaa, vaan näe hyvätkin puolet. Anna tulla vaan niin paljon informaatiota, kuin on tullakseen, ei sitä loputtomasti tule. Totuttaudu näihin ajatuksiin, lopulta toiston kautta kyllästyt niihin ja ne alkavat tulla aina vain harvemmin esiin.
 
--
 
Näe syytekijät. Näe ajatuksien verkosto ja muut taustatekijät, jotka ovat vaikuttaneet jonkin asian esiintymiseen tietyllä tapaa. Ne voidaan kaikki esittää visuaalisesti vaikka pelkän kynän avulla piirtäen, kun ne osaa nähdä oikein.
 
--
 
Sivuunpyyhkäisy. Ajattele pyyhkäiseväsi editsesi kädelläsi tai ihan millä vaan ja sovi itsesi kanssa, että se "tyhjentää" tai "pyyhkii" näkymästä tai koko tietoisuudesta pois ei-halutut asiat.
 
--
 
Henkilöehdollistuma. Jos joku on pyrkinyt saamaan aikaan sen, että hän tulisi mieleesi aina esim. jotain kehonliikettä tehdessäsi, pääset tästä ehdollistumasta eroon, kun käyt miettimään kuinka surkea rääpäle tuo tyyppi onkaan. Jos hänessä on esiintynyt jotain mukavaa ja hyvää, sivuuta ne ajatukset. Etsi hänestä heikkouksia, mieti missä hän on surkea ja osaamaton, mieti kuinka hän on epäonnistunut aiemmissa kokeiluissaan koska on ollut niin vätys.
 
Tälläistä ajattelua hetken aikaa jatkettuasi, voit olla jo varma, ettei tuo tyyppi enää tule tietoisuuteesi seuraavan kerran kun toteutat tuon kehonliikkeen mistä hän aiemmin tuli mieleen. Moinen rääpäle on helppo unohtaa. Voit myös vahvistaa unohtamista liittämällä tuohon kehonliikkeeseen jonkin sellaisen mielleyhtymän josta itse pidät.
 
--
 
Puhdistin. Voit välttää jonkin ajatuksen raahautumisen perässä edetessäsi ajallisesti eteenpäin seuraaviin ajatuksiin, käymällä "puhdistimen" läpi. Tämä puhdistin on sellainen sana, kuva tai jokin muu asia, jonka käyt aina läpi, kun haluat erottaa kaksi asiaa toisistaan.
 
Tarpeeksi usein kun tätä puhdistinta käyttää, siihen kerääntyy niin monia linkkejä, että sitä ajatellessasi se täyttää hetkeksi koko tietoisuutesi ja kadotat yhtyden siihen ajatukseen, jota ajattelit sitä ennen. Sitten voitkin ajatella jotain uutta, tietoisuus puhdistettuna.
 
--
 
Mieltä voi puijata ohjaamalla ehdollistumaan suuntautuva assosiaatio johonkin muualle. Käytännössä tapahtuu niin, että jos kyseessä on sana, ajatellaan heti tuon sanan tietoisuuteen tulemisen jälkeen jotain muuta sanaa, joka äänneasultaan tai joltain muulta ominaisuudeltaan samankaltainen. Olennaista tässä on se, että saataisiin aktivoitua aivoissa sama hermoverkon osa, joka oli käytössä ehdollistumankin aikaan. Ehdollistuma itseasiassa koostuu useista eri hermoverkon osista, jotka yhdessä synnyttävät tietoisuuteen jotain jota voi kutsua psykologiseksi käsitteeksi.
 
Yksittäisen sanan voi ajatella koostuvan vaikkapa viidestä hermoverkon osasta. Silloin kun nuo hermoverkon osat ovat tuon sanan "käytössä" ei niitä voi käyttää muuhun tarkoitukseen. Jos jokin toinen sana pyrkii käyttämään niitä, on tietoisuuden laskettava irti tuosta aiemmasta sanasta ja annettava toiselle sanalle tilaisuus käyttää noita hermoverkkoja.
 
Jos tarkoituksena on ehdollistuman ohjaaminen pois tietoisuutta häiritsemästä, valitaan jokin sellainen sana tai ajatus, joka selvästikin tuuppaa tuon ehdollistuneen sanan pois tietoisuudesta.
 
Jos kyseessä on sana tai henkilön nimi, löytyy sopiva sana melko helposti miettimällä jotain sanoja joissa esiintyy useimmat niistä kirjaimista, joita ehdollistuneessa sanassakin on. Käytännössä pelkkä kirjaimilla leikkiminen ei riitä, vaan pitää kyetä aistimaan niiden vaikutus, jottei ehdollistuma pääse "vuotamaan" tietoisuuteen. Itseasiassa, vaikka se ehkä vaikeammalta tuntuukin, asian ymmärtäminen saattaisi helpottua niin, että miettii miten ohjaisi ääneen pohjautuvan ehdollistuman jollain toisella. Tai sitten ei.
 
Vielä monimutkaisemmaksi tämä menee, kun pyrkii löytämään ehdollistumien ohjaajia, ehdollistumille, jotka koostuvat useista eri asioista. Mutta ei mahdotonta.
 
Olennaista on joka tapauksessa se, että yksi hermoverkko voi kerrallaan olla vain yhden käsitteen käytössä. Olennaista on sekin, että tietoisuus on hyvin pienikapasiteettinen, eikä "sinne" edes "mahdu" kovin suuria käsitteitä kerralla.
 
--
 
Usein tunnutaan ajattelevan, että se mihin jokin asia liitetään ensimmäiseksi, on se, mistä ei enää pääse eroon tai ainakin siihen vahvimmin assosioidutaan. Tämä on osittain puppua, sillä siinä olisi täydellisesti järkeä vain siinä tapauksessa, että ihminen olisi singulariteettinen olento, joka kaikilla ajanhetkillä kykeneväinen tavoittamaan aivoista/mielestä ihan mitä vain sinne talletettua.
 
--
 
Umpikuja. Jokin useampitavuinen ei-mitään tarkoittava sana toimii hyvin kun haluaa estää jonkin nimiehdollistuman tulemisen tietoisuuteen. Kun jotain asiaa katsoessasi sinulle tuli aiemmin jokin sana mieleen, ajattele nyt aina ennen sen tulemista tietoisuuteen, tätä toista sanaa. Valitse jokin sellainen sana, jossa on useita tavuja, ja joka ei tarkoita mitään, eikä siitä synny mitään mielleyhtymiä. Toista tätä korvaavuutta tarpeeksi kauan ja lopulta aiempi sana ei enää tule tietoisuuteen ollenkaan. Aiempi sana raahautui perässä jonkin aikaa sen tietoisuuteen tulemisen jälkeen, mutta tällä tavoin korvaten, näin ei tapahdu.
 
--
 
Blockeriohjelma. Ajatustoiminnot ovat ohjelmia. Ne voivat olla suoraviivaisesti eteneviä skriptejä tai monimutkaisempia ehtolauseita sisältäviä ohjelmia. Kaikkia ohjelmia ei ole olemassa syntymästä lähtien, vaan ne luodaan myöhemmin. Jos sinulla ei ole ohjelmaa johonkin ajatustoimintoon, et myöskään voi sellaista ajatustoimintoa käyttää. Joskus aiemmin et esim. ole kiinnittänyt huomiota omiin sanojenkäyttötapoihisi, mutta nytpä niin jo teetkin, koska olet sellaisen ohjelman mieleesi luonut. Tämä ohjelma koostuu useista pienistä aliohjelmista, jotka toimivat kuin yksi. Itseasiassa se itsekin osa jotain suurempaa ohjelmaa. Yhden pienen ohjelma toiminta voi rajautua esim. siihen, että se estää jonkin tietyn ajatuksen tulemisen tietoisuuteen. Jos olet joutunut alttiiksi jollekin ehdollistumalle ja jostain asiasta tuppaa aina tulemaan mieleen jokin tietty toinen asia, voit kuvitella tämän pienen ohjelman asettuvan näiden kahden asian väliin ja täten katkaisemaan yhteys niiden välillä. Anna tälle ohjelmalle nimi. Muutaman kierroksen jälkeen tämä ehdollistuma näivettyy, eikä se enää vaivaa sinua.
 
--
 
Oppimalla tunnistamaan milloin haluttu ehdollistuman ohjaus alkaa "vuotamaan" eli ajatusten päädyttyä siihen asti, seuraava ajatus ei ole enää kontrolloitu, voi luoda hyvinkin pitkiä ajatusketjuja, jotka toistuvat aina samana. Aina vuotamisen alkaessa, on aika liittää ketjuun uusi ajatus. Muista myös vahvistaa ketjun muita osia.
 
--
 
Ehdollistetut asiat eivät tule tietoisuuteen aina yhtä kristallinkirkkaina, aina yhtä voimakkaina ja aina yhtä sotkeentumattomina.
 
--
 
Tyrmäystavut. Keksi neljä ei mihinkään assosioituvaa tavua, jotka kirjoitat paperille parisenkymmentä kertaa, tavuviivojen kera. Älä tavoittele mitään erityistä rytmiä, vaan keksi kolme erilaista ei-mihinkään assosioituvaa tavua, jotka voi riittävän helposti lausua peräkkäin. Muista ensin määritellä mikä on tarkoituksesi näille tavuille. Anna niille merkitys. Tarkoituksena on siis estää ei-haluttujen ajatusten tuleminen tietoisuuteen. Tämä vaatii aktiivista harjoittelua, muttei ole vaivalloista. Aina kun tietty ei-kaivattu ajatus tulee tietoisuuteen, lausu nämä tavut. Lausu tavuja välillä myös ääneen, mutta riittää kun lausuu niitä enimmäkseen mielessään. Ei mene kauankaan kunnes ei-haluttu ajatus ei enää palaudu tietoisuuteen assosiaatioiden kautta, ja siitä rauhan.
 
Voit käyttää tätä keinoa esim. ihmisiin, joiden et haluavan tietoisuuteesi. Pyri siis toistelemaan tavuja aina sellaisissa yhteyksissä, kun haluat opettaa mielellesi, että "tätä en kaipaa, katkaise tämä assosiaatiolinkki". Tämä on varsin näppärä ja varsin vaivaton keino päästä eroon ei-kaivatuista assosiaatioista. Tätä voi myös ajatella ei-halutun ajatuksen kuihduttamiseksi.
 
Toimii myös niin, että jättää kirjoittamatta tavut moneen kertaan ja kirjoittaa ne vain kerran ja vilkaisee kirjoitettuja tavuja aina silloin, kun ei-haluttu ajatus uhkaa tulla tietoisuuteen.
 
Välttämättä ei tarvitse odotella ei-kaivatun asian tietoisuuten tulemista, vaan voi kuljeskella lappu kourassa sinne tänne ja oikein kaivaa esille tuota ehdollistumaa.
 
Tavut ovat siitä käteviä, että niistä voi muodostaa miljardeja erilaisia yhdistelmiä, joten ne eivät lopu kesken. Jos yksi yhdistelmä alkaa "menettää tehoaan", kehitä uusi ja ala käyttää sitä. Voi myös ajatella kyse olevan opettamisesta mielelle, että tavut ja tuo mieleen tulllut asia ovat yhtä, sama asia. Koska tavuista ei synny uusia assosiaatioita, ne kuihtuvat pois mielestä käyttämättömyyden seurauksena ja vievät samalla mukanaan tuon ei-halutun asiankin.
 
--
 
Supermies. Tyrmää kaikki sellaiset assosiaatiot, joita et kaipaa. Se on oma supermiehesi, supermiespuvussaan, treenattuine lihaksineen. Se nappaa ei-halutut assosiaatiot kiinni ilmasta, niiden kiitäessä kohti sinua tai asettuu niiden tielle, jolloin ne osuvat pläjähtäen puvussa olevaan merkkiin.
 
--
 
Priorisointi. Jos jokin assosiaatio tuntuu tulevan mieleen vähän joka asiasta mitä katsoo tai ajattelee, voi paperin johon kirjoitti tyrmäystavut sijoittaa jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa se on nopeasti vilkaistavissa haluttaessa, mutta joka ei kumminkaan ole koko ajan näkyvillä. Tämä keino ikäänkuin opettaa aivoille, että tyrmäystavoihin nyt kytketty asia on merkityksettömämpi kuin ne asiat, jotka ovat enemmän esillä. Tätä ei tarvitse jatkaa kuin pari päivää ja aiemmin vaivannut assosiaatio alkaa tulla tietoisuuteen varsin harvoin, kunnes lopulta se unohtuu tyystin, eikä vaivaa enää ollenkaan.
 
--
 
Jos kyse on jostain tietyistä esineistä, jotka tuovat tietyn assosiaation tullessaan, piilota nuo esineet jonnekin missä ne eivät ole koko ajan näkyvillä.
 
--
 
Samankaltaisuudella sotkeminen. Jos esim. jonkun muun tekemä ele tai toimintatapa + jokin muu tekijä, kuten asiaanliittyvä työkalu tai asuste synnyttää tietyn assosiaation, sotke tuo assosiaatio johonkin samankaltaiseen ja ala käyttää sitä tuon ei-halutun sijaan.
 
--
 
Onko kyky assosiaatioon kaikilla samanlainen jo pienestä pitäen? Mitä jos se on vain yksi mielen aliohjelmista, jotka hoitavat jotain yksittäistä tehtävää ja joka pitää ensin kehittää, jotta se voi olla olemassa. Onko media-/ja mainosalan ihmisillä tämä taito paremmin hallussa kuin muille ihmisillä? Tosin, mainonnan kautta muutkin ihmiset ovat oppineet mielleyhtymä-nimisen ohjelman ja heidän mielensä on alkanut käyttää sitä.
 
Tosin, assosiaatiokyky oli olemassa jo vuosikymmeniä sitten, ainakin vanhoista elokuvista päätellen. Kun vertaan nykyminääni ja paljon varhaisempaa minääni, huomaan selkeän eron kyvyssä assosioida. Tällä kyvyllä tuntuu olevan samanlainen opittavuusmahdollisuus kuin esim. jollain sanaleikillä, kuten vaikkapa sellaisella, jossa pitää keksiä uusia sanakirjan tuntemia sanoja vaihtamalla vain yhden kirjaimen toiseen (rikki -> tikki -> tikku -> tikka -> hikka... )
 
Tosin, ei tämä sitäkään näkemystä pois sulje, etteikö kyse voisi silti jossain määrin olla jostain primitiivisestä kyvystä, joka on englanninkielistä termiä lainatakseni "hardwired" ihmisen aivoihin. (no niinhän se onkin, mitä oikein puhun? Ei tosin aivan sama asia.)
 
--
 
Asiakokonaisuus, kuten kaikki mikä liittyy esim. johonkin tuotteeseen, yritykseen, henkilöön, jne. ei esiinny aivoissasi yhden kuvitellulla ympyrällä rajattavissa olevan alueen sisäpuolella. Asiakokonaisuus on muodostettavissa luomalla näistä osista jotain minkä voi katsoa kuuluvan siihen. Tämä on tärkeä huomio ajatellessa asioiden välistä mielleyhtymälinkkiä. Eivät kaksi ympyrällä rajattua asiaa kehitä välilleen yhdellä viivalla kuvattavaa mielleyhtymälinkkiä, joka aktivoituisi aivan joka kerta kun jompaa kumpaa noista asioista ajateltaisiin. Täten olisi myös virheellistä ajatella, että tälläisen kuviteltu linkki voitaisiin katkaista ja kytkeä näiden kahden asian väliin jotain muuta. Eivät asiat sillä tasolla tuolla lailla toimi.
 
--
 
Ehdollistumien luominen saattanee toimia paremmin niille, jotka näitä assosiaatioasioita työkseen, harrastuksekseen tai koulutukseensa liittyen miettivät. Ja voi olla niinkin, että jos kohderyhmä, johon niillä pyritään vaikuttamaan, ei näitä asioita juurikaan ajattele, ei heihin välttämättä pystykään vaikuttamaan halutulla tavalla.
 
--
 
Voisi tietysti ajatella, että nyt joku menee ja ehdollistaa tavujen käsitteen johonkin - esim. nimeen - mutta sillä ei ole merkitystä. Olennaista on se, että tavuja lukiessa tietoisuus "puhdistuu". Näin tulee tapahtumaan siitäkin huolimatta, että joku olisi pyrkinyt ehdollistumaan tavujen käsitteeseen (eli pyrkimään linkittymään kertomaani ideaani ja häiritsemään täten minua). Mahdollisesti yhden tavun voi joutua lisäämään, pidentämään tavuja tai keskittymään lukemiseen paremmin, mutta ei mitään sen kummempaa. Nämä tavut ovat myös siitä käteviä, että niitä ei voi muistaa "vahingossa" ja täten niistä ei voi assioitua eteenpäin mitään.
 
--
 
Toistosana. Voit myös toistella jotain tiettyä itsellesi sopivaa tarkoitukseen valittua sanaa mahdollisimman usein tehdäksesi siitä tärkeimmän sanan / käsitteen. Toista sitä aina kun ei-haluttu asia tulee tietoisuuteesi ja lopulta ei-haluttu ei enää palaa tietoisuuteesi. Huomaa, että ei-haluttu ajatus saattaa tulla tietoisuuteen muutenkin kuin esim. objektien näkemisien tai muiden sanojen kuulemisien yhteydessä. Myös esim. jokin kehon liikerata voi saada sen aikaan. Mutta toistelet vain usein tuota itse valitsemaasi sanaa - mielessäsi - ja saat rauhan.
 
--
 
Kierrätä jo käyttämiäsi keinoja, sillä toistuvan käytön seurauksena niiden teho laskee. Kun jätät keinon "lepäämään" joksikin aikaa ja käytät siinä välissä muita keinoja, käytössä ollut keino "latautuu".
 
--
 
Niputtaminen. Jos jokin asia vaikuttaa tulevan tietoisuuteen tarpeettoman usein, voi sen estää niputtamalla sen yhteen muutaman muun ei-kaivatun ajatuksen kanssa. Tämä luo eräänlaisen "ajatusmöhkäleen", joka ei "mahdu" tietoisuuteen kovinkaan helposti tai ehkä paremminkin, siitä tulee "hidas ja kömpelö" ajatuskasauma, jonka tietoisuuteen kulkeutuminen kestää siitä lähtien kauemmin.
 
--
 
Vaikka jollekin asialle on annettu jokin nimi, se ei tarkoita sitä, ettäkö tämä yksi asia olisi aivoissakin vain yhdessä paikoin. Eri ajanhetkillä havaittuina se voi tallettua eri paikkaan kuin aiemmin, eivätkä ne ole toisistaan edes "tietoisia".
 
--
 
Yllätys tempauksen sisällä. Pyydä luotettavaa ystävää kehittämään jokin tempaus, jonka "sisältä" löytyy jokin odottamaton asia. Tästä yllättävästä asiasta tulee uusi usein tietoisuuteen tuleva asia (jos haluat). Olennaista on, että tempaukseen täytyy eläytyä mukaan niin vahvasti, että ei-haluttuja meemejä tarkkaileva varovaisuus kytkeytyy pois päältä. Ja juuri tuolloin täytyy esittää tämä yllätys. Olennaista on, että kyse on luotettavasta ystävästä. Tällöin varovaisuuden kytkeytyminen pois päältä tulee todennäköisemmäksi, ei-ystävän kohdalla se voi lymyillä jossain taustalla valmiina triggeroitumaan. Jos yllätystä yrittää toteuttaa ei-toivottu henkilö tai yllätys ilmaantuu tilanteessa, jossa tekijää ei voida osoittaa, voi meemin aina karsia pois.
 
--
 
Tehokkaammalla ajatuksella karkottaminen. Ei-kaivatuilla meemeillä on joskus taipumusta levitä asioihin, joita ajattelet seuraavaksi niiden ajattelemisen jälkeen. Tämän voi tehokkaasti estää toistumasta tältä tietyltä osin, toistelemalla mielessäsi sellaisia tähän seuraavaan ajatukseen liittyviä asioita, joita oikeasti haluat siihen liitettävän. Tämä asettaa ei-kaivatun meemin kilpailutilanteeseen ok-asioiden kanssa, ja ei-kaivattu tulee häviämään sen.
 
--
 
Ei-kaivatut ajatukset vaivaamaan sitä harvemmin mitä enemmän erilaista tekemistä päivän aikana on. Ajattelu on pitkälti mielleyhtymien kautta seuraaviin siirtymistä. Asia A tuo tietoisuuteen asian B ja B tuo tietoisuuteen asian C jne. Tiettyjen asioiden suorittamisen aikana ei välttämättä koskaan tulla kulkeneeksi sellaisten ajatusten kautta, jotka triggeroisivat nämä ei-kaivatut ajatukset esiin. Karkeasti ottaen, mitä harvemmin tietyt ajatukset tulevat esiin, sitä enemmän tapahtuu näiden ajatusten surkastumista ja ne vaivaavat aina vain vähemmän. Tämä pätee kaikkiin ajatuksiin, ei vain ei-kaivattuihin.
 
--
 
Ehdollistuman karkotin. Muutamasta vaikeasta tavusta luotu ehdollistuman karkotin, joka pitää ei-kaivatut ajatukset kaukana. Ja koska ne pysyvät kaukana, ne eivät pääse vahvistamaan synapsilinkkejään. Selektiivisyydestä siis tässäkin kyse. Tarkoituksena on tehdä niistä niin heikosti linkittyneitä, että ne lopulta kaikkoavat kokonaan. Tavu voidaan kirjoittaa ja niiden kirjoitusasulla voidaan tehdä niistä vielä hieman hankalampia. Ne eivät saa olla helposti lausuttavia tai muistettavia. Sellainen on hyvä yhdistelmä, jonka lopussa on jo unohtanut mitä alussa oli.
 
--
 
Ikonisessa muistissa oleva on helppo korvata jollain muulla. Jos näet jotain yllättävää, voit korvata tuon aistien kautta nähdyn pelkällä mielikuvallakin.
 
--
 
Jos on uhkana, että saat jostain asiasta eksaktin kokemuksen, pyri heti ajattelemaan kaikkea mahdollista, ihan mitä vain, erilaisia asioita. Eksaktiudet tallentuvat helpoiten. Sotkemisella saa aikaan sen, ettei niitä muista enää hetken kuluttua tai myöhemminkään ollenkaan, paitsi korkeintaan erityisesti pyrkiessä ajattelemaan tuota asiaa. Eikä silloinkaan välttämättä samassa "muodossa".
 
--
 
Piilota karkoittimeksi tarkoitettu asia ja löydä se myöhemmin yllättyneenä. Parhaimmin omaan mieleen juurtuvat ne asiat, jotka ovat kaukana siitä asiasta, jota juuri sillä hetkellä ajatteli tai niistä ajatussaarekkeista, joita sillä hetkellä käsiteltiin. Niihin kun ei vielä todennäköisesti ole liitetty juuri tätä yllättävää asiaa tai yleensäkään siihen ei ole liitetty muita kuin tyypillisesti juuri siihen liitettyjä asioita.
 
--
 
Heikennä ehdollistavaksi tarkoitettua kohdetta. Käännä se vinoon, aseta se jotenkin toisin, jotenkin miten se ei kiinnitä samalla tavalla huomiota tai on jotenkin väsäyksen oloinen.
 
--
 
Kadottaminen. Jos et halua jonkin nähdyn asian vahvistavan olemassa olevia synapsilinkkejäsi, käännä katseesi pois siitä ja sinkoile muutaman sekunnin ajan ajatuksellisesti "sinne tänne". Ajattele kaikenlaista erilaista ja hukkaa siinä samalla kuva mielessäsi. Ei välttämättä ole väliä onko jonkinlainen "linkki" tuohon nähtyyn asiaan olemassa esimerkiksi kuuloaistin kautta (objektiin itsetuottama ääni tai kontekstissa esiintyvä ääni), kunhan vain katsot muuanne ja ajattelet joutavia. Hetken kuluttua tuo asia saattaa vielä pyrkiä esiin, mutta ei siitä enää ehdollistumaksi ole, sillä se ei enää ole eksakti.
 
--
 
Jotkut ihmiset voivat yrittää toistaa monta kertaa jotain asiaa niin kauan erilaisiin konteksteihin käärittynä, että kohdehenkilö todennäköisemmin havaitsee konteksteissa esiintyvän tietyn saman tekijän. Sinänsä mielenkiintoista miten erilaisia psykologisloogisia testejä pystytään soveltamaan ehdollistumiin (samankaltaisuuksien havaitseminen, yhden kirjaimen muuttaminen sanoista, tavujen jatkuvuus..). tähänkin löytyy konstit.
 
--
 
Opettele näkemään sanojen rakenne, mistä ne ovat seurausta, sekä sanojen ohi. Tällöin pystyy jopa valitsemaan mihin sanan versioon (homonyymit, polynoomit) sallii ehdollistuman tarttua. Voi myös sivuuttaa tyystin ehdollistumaa yrittävän sanojen sanat virittämällä itsensä mielentilaan, jossa ohittaa sanat ja käsittelee meta-ajatuksia, jolloin aistimuksia ei käsitellä sanojen kautta, vaan hienostuneempien osien kautta.
 
--
 
Paikannus. Jos et halua jonkin ehdollistuman vaivaavan siten, että se tarttuisi muihinkin samankaltaisiin asioihin, määritä itsellesi sen konteksti. Ei esim. kaikkien ovien tarvitse herättää tiettyjä ajatuksia, vaan vain tietyssä paikassa, esim. tietyllä kadulla olevan. Mieti myös voisiko tuon yksittäisen asian yksityiskohtia havainnoimalla luoda siitä mieleensä uniikin asian, joka selkeästikään ei ole sama asia kuin mikään muu.
 
--
 
Pienin rakenneosa, mistä asiat voivat koostua. Esim. kirjain I on sellainen, josta voi koostua mikä tahansa muu asia. Varaa se omaan käyttöösi. O myös ja pikselit ja sähkövirta ja atomit ja kaikki muu.. neste, kaasu, kiinteä aine.. Kutsu niitä nimellä
 
--
 
Käytä ajatusaikaa lukuisiin eri asioihin. Lue erilaisia lehtiä, tee ristisanatehtäviä, käy erilaisissa paikoissa.. kaikki tämä laimentaa ehdollistumien pysyvyyttä, tehden niistä löyhemmän linkin omaavia (koska niitä ei ajatella ja täten vahvisteta niitä)
 
--
 
Luo ryhmiä ja vertaile niitä keskenään. Sijoita henkilö, joka haluaa ehdollistumia luoda ja joka haluaa tai tapaa tulla tietoisuuteesi, ryhmään, jossa on samankaltaisia ihmisiä ja vertaa tuota ryhmään toiseen ryhmään, jossa on erilaisia ihmisiä. Kenties näissä kahdessa eri ryhmässä voisi olla yksi samanniminen ihminen, jolloin ero kahden nimen omaavan välillä muodostuu selkeämmäksi, eikä pelkkä nimen kuuleminen ensimmäiseksi tuo tietoisuuteen juuri tuota toista tyyppiä, vaan sen toisen, mieluisamman.
 
--
 
Turhien kategoriaan sijoittaminen. Ohjaa ei-kaivatut johonkin turhien ajatuksien kategoriaan. Toista tuota kaavaa jonkin aikaa ja siirrä sitten turha kategoria vielä suurempaan turhien kategorioiden kontekstiin, jolloin opetat mielellesi sen olevan erityisen turhaa.
 
--
 
Mielen virkeänä pitäminen. Ristikoiden ja sanaharjoitusten ja muiden mieltä "virkeänä pitävien" asioiden ajatteleminen vähentää asioiden tietoisuuteentulemistaajuutta olennaisesti ja tällöin siirtymät ajatuksista toisiin johtavat entistä harvemmin juuri siihen ei-kaivattuun ajatukseen. Loppujen lopuksi ei-kaivattu ajatus jää unohdukseen, eikä se enää esiintullessaankaan vaivaa mitenkään erityisesti. Jos edes esiin enää tulee.
 
--
 
Johdattelu toisiin ajatuksiin. jos joku yrittää ehdollistumaa, johdattele siitä ajatus muuanne, ja siitä vielä eteenpäin ja siitä vielä eteenpäin. Yhdistele näitä ehdollistumasta eteenpäin ajateltuja ajatuksia, muodosta verkostoa niiden välillä. Ehdollistuma ei voi tallentua tuolloin eksaktissa muodossa, jolloin se käytännössä jää käyttökelvottomaksi, eikä vaivaa millään tavoin. Voit yhdistellä aivan randomilla sinne sun tänne, tai pyrkiä vahvistamaan sellaisia linkkejä aivoissasi, joiden itse haluat vahvistuvan. Jos jonkun yrittämä ehdollistuma pyrkii palaamaan ajatuksiin tuon "verkon vetämisen" aikana, siirry vain seuraavaan ajatukseen. Se osoittaa aivoillesi, että se on merkityksetön tekijä.
 
--
 
Jos vaikuttaa siltä, että joku toivoo saavansa sinut sotkeentumaan ajatuksissasi siten, ettet tietäisi oletko sinä sinä itse vai sinä hän, esim. ikäänkuin liittämällä jonkin värin jota usein saatat tulla havainneeksi itseensä, ajattele tuon väriin liittyvälle asialle muutamia sellaisia asioita rinnalle, joita on vaikea yhdistää keskenään.. yksi voi olla laite, toinen ilmiö, kolmas jotain mitä lie ja neljäs vielä jotain erilaista, sotke tuo tunkeutuja-ajatus, ja korvaa tuon värin idea omilla ajatuksillasi siitä mitä haluat juuri tuohon väriin liittää. Jatka sitten lisää ajattelemista ja ajattele myös muita värejä läpi. Mieti mitä niistä tulee tietoisuuteen. Pyri tuomaan tietoisuuteesi sellaisia asioita, joita oikeasti haluat liittää noihin väreihin, muut sälät voivat käyttämättömyyden vuoksi vaikka karsiutua pois.
 
--
 
Jos vaikuttaa siltä, että joku toivoo saavansa sinut sotkeentumaan ajatuksissa siten, ettet tietäisi oletko sinä sinä itse vai sinä hän, laajenna fokusta, älä keskity vain siihen asiaan, jonka hän toi viimeeksi havaittavaksi, vaan erottele teidät kaksi selkeästi kahdeksi eri ihmiseksi. Kriteereitä voi ehkä aluksi olla hankala löytää, varsinkin jos ne ovat liian samankaltaisia ja itseesi sopivien kriteerien kanssa, mutta pyri löytämään jotain selkeästi eroavia kriteereitä. Monitulkintaiset sanat ovat hankalia, mutta pyri löytämään kriteeristö, joka erottaa sinut hänestä selkeästi. Sitä ei pidä joutua miettimään, vaan selkeys on ilmennyttävä instantly.
 
--
 
Kyllä se siitä hetken kuluttua unohtuu ihan itsestään.