Tavataan sanoa, että ihmisillä on vapaa tahto, mutta onko sitä? Uskon, että jos olisi mahdollista tarkkailla yksilöä kaikilla mahdollisilla tasoilla (atomitasolla, fysiologisella tasolla, psykologisella tasolla..) niin että antaisi ensin tietyn ajanhetken mennä ohitse ja sen jälkeen siirtyisi hetken ajassa taaksepäin ja suorittaisi tarkkailun uudelleen, huomaisi, että on kuin katsoisi videoleikettä; yksilö toimii joka ikinen kerta täsmälleen samalla tavalla.
 
Uskon, että jos tilanne tietyllä yksilön tarkkailun hetkellä on tämä1, tulee väistämättä tapahtumaan tämä2. Mutta jos lähtötilanne olisi muuten ollut sama, paitsi että jokin objekti näkökentässä on sentin verran enemmän vasemmalla, tuleekin tapahtuneeksi tämä2B. Tietenkään tätä ei mitenkään voi todentaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö näin kumminkin voisi olla.
 
Tämä1:sen ja tämä2:sen välillä on erittäin lyhyt ajanjakso. Näitä ajanjaksoja mahtuu yhteen sekuntiin valtavasti. Emme kykene havaitsemaan näitä kahden lyhyen, peräkkäisen ajanjakson aikana tapahtuvia muutoksia, sillä aivoissamme ei ole sellaista itsetarkkailujärjestelmää, joka kykenisi monitoroimaan tätä valtavaa muutosten ketjua. Aivoissamme toki on moniakin itsetarkkailujärjestelmiä, mutta ne ovat varsin rajoittuneita ja vain tiettyihin tehtäviin keskittyviä.
 
Osa aivoista tarkkailee hyvinkin tarkasti esim. sormessa olevien tuntoreseptoreiden viestejä, mutta välittää siitä eteenpäin ylemmän tason tarkkailijalle vain "olennaisimman" eli et koskaan kykene tiedostamaan mitkä yksittäiset reseptorit olivat milloinkin toiminnassa. Tässä vaiheessa voisi kysyä, että mikä se "sinä" oikein on? Ainakaan kukaan ei ole vielä löytänyt mitään sellaista sormella osoitettavaa, johon jokainen voisi omien aivojensa kohdalla viitata ja sanoa: "tuo tuossa olen minä".
 
Tämä1:tä seuraa tämä2, jota seuraa tämä3, jota seuraa tämä4 ja jne. Asiat vain tapahtuvat.